sunnuntai 30. elokuuta 2020

H. G. Wells: Maailmojen sota

Maailmojen sota on todellinen scifi-klassikko. Sen klassikkoasema on niin selkeä, että en välttele juonipaljastuksia. Kirja ilmestyi jo 1898 ja on vaikuttanut paljon myöhempään scifi-kirjallisuuteen ja jopa elokuviin. Maailmojen sodan marsilaisten ulkonäkö tuntuu tutulta, kun samantapaisia kuvauksia on nähnyt muualla:

Kaksi suurta, tummaväristä silmää tarkkaili minua värähtämättä. Niitä kehystävä massa, olion pää, oli pyöreä ja siinä saattoi nähdä eräänlaiset kasvot. Silmien alla erottui suu, jonka huulettomat reunat värisivät ja läähättivät ja pisaroivat sylkeä. Koko olento aaltoili ja sykki kouristuksenomaisesti. Ohut lonkeromainen ulotin piteli kiinni lieriön reunasta ja toinen huojui ilmassa.”

Maailmojen sodassa marsilaiset pyrkivät valloittamaan Maan. Minäkertoja on tiedekirjoittaja, joka sattuu asumaan lähellä paikkaa, johon ensimmäinen marsilaisten aluksista putoaa. Myöhemmin pakoretkellään hän piilottelee talossa, johon yksi marsilaisten aluksista lähes osuu. Hänellä on siis onni – tai epäonni – tarkkailla marsilaisia läheltä.

Marsilaisten tekniikka on täysin ylivoimaista. Heillä on kolmijalkaisia taistelukoneita, kaiken tuhoavia lämpösäteitä ja tappavaa mustaa savua. 1800-luvun tykeillä ei ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua. Kirjoittaja vertaa ihmisten tulevaa asemaa marsilaisten vallan alla eläinten asemaan luomakunnan herraksi itsensä kuvittelevan ihmisen mielivallan kohteena.

Minusta tuntui samanlaiselta kuin esimerkiksi kaniinista, joka palatessaan kuoppaansa näkeekin äkkiä miesjoukon kaivavan sen kohdalla talon perustuksia.”

Tiedekirjailija kertoo englantilaisen herrasmiehen kiihkottomaan tyyliin kaikista todistamistaan kauheuksista, lontoolaisten kaoottisesta paosta marsilaisten lähestyessä, järkensä menettäneistä ihmisistä, mustan savun jälkeensä jättämistä ruumiista, ihmisverestä, jota marsilaiset käyttävät ruokanaan.

Ihmisten aseet eivät tehonneet. Ihmiskunta näytti tuhoon tuomitulta. Mikä lopulta koitui pelastukseksi? Bakteerit!

Ja hajallaan tämän kaiken seassa, osa kaatuneissa taistelukoneissa, osa jäykiksi muuttuneissa käsittelykoneissa ja kymmenkunta hiljaisina ja liikkumattomina rivissä maaten, olivat marsilaiset – kuolleina! – kaikkien niiden mädättävien ja sairautta aiheuttavien bakteerien surmaamina, joita vastaan niiden elimistö ei ollut valmistautunut, tuhoutuneina samalla tavoin kuin punaruohotkin parhaillaan olivat tuhoutumassa, kuolleina kaikkein vaatimattomimpien olentojen työn ansiosta, mitä Jumala oli pallomme pinnalle luonut, sen jälkeen kun ihmisen parhaimmatkin keinot olivat osoittautuneet riittämättömiksi.”

Maailmojen sota on kerta kaikkiaan hieno oman genrensä kirja. Se pitäisi oikeastaan lukea ensin ennen kuin alkaa tutustua muuhun tieteiskirjallisuuteen. Kirja on filmattu kahteen kertaan. Olen nähnyt elokuvista jälkimmäisen vuodelta 2005, pääosassa Tom Cruise. Nykytulkinnoissa valloittajat eivät tietenkään voi olla Marsista, vaan jostakin paljon kauempaa.

Kirjan kannesta vielä: On outoa, että suomenkielisen kirjan kanteen painetaan isolla englanninkielinen nimi.


H. G. Wells: Maailmojen sota
Suomentanut Matti Kannosto
Tammi 2019, 234 s. (ensimmäinen suomenkielinen painos 1979)
Englanninkielinen alkuteos The War of the Worlds 1898

***********

Helmet-haaste: 13. Kirjassa eksytään.

4 kommenttia:

  1. On todella outoa, että suomennoksessa nimet on noin päin kannessa. Muuten kannatan alkuperäistä nimeä kannessa, pienemmällä fontilla tietenkin.

    VastaaPoista
  2. Hitsi kun en millään muista, olenko lukenut tämän vain en. Vahva muistikuva on, mutta voi se olla valemuistokin, heh. Sinänsä nimittäin en muista itse kirjasta mitään, vaan pikemminkin sen, että olen sitä lukenut joskus.

    Uusintakierros tuskin haittaisi, joten laitetaan muistilistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota sattuu joskus. Lukiessa kyllä sitten huomaa, onko lukenut aiemmin.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.