Maailmojen sota on todellinen scifi-klassikko. Sen
klassikkoasema on niin selkeä, että en välttele juonipaljastuksia. Kirja
ilmestyi jo 1898 ja on vaikuttanut paljon myöhempään scifi-kirjallisuuteen ja
jopa elokuviin. Maailmojen sodan marsilaisten ulkonäkö tuntuu tutulta,
kun samantapaisia kuvauksia on nähnyt muualla:
”Kaksi suurta, tummaväristä
silmää tarkkaili minua värähtämättä. Niitä kehystävä massa, olion pää, oli
pyöreä ja siinä saattoi nähdä eräänlaiset kasvot. Silmien alla erottui suu,
jonka huulettomat reunat värisivät ja läähättivät ja pisaroivat sylkeä. Koko
olento aaltoili ja sykki kouristuksenomaisesti. Ohut lonkeromainen ulotin
piteli kiinni lieriön reunasta ja toinen huojui ilmassa.”
Maailmojen sodassa marsilaiset pyrkivät
valloittamaan Maan. Minäkertoja on tiedekirjoittaja, joka sattuu asumaan
lähellä paikkaa, johon ensimmäinen marsilaisten aluksista putoaa. Myöhemmin pakoretkellään
hän piilottelee talossa, johon yksi marsilaisten aluksista lähes osuu. Hänellä
on siis onni – tai epäonni – tarkkailla marsilaisia läheltä.
Marsilaisten tekniikka on täysin
ylivoimaista. Heillä on kolmijalkaisia taistelukoneita, kaiken tuhoavia
lämpösäteitä ja tappavaa mustaa savua. 1800-luvun tykeillä ei ollut mitään
mahdollisuuksia puolustautua. Kirjoittaja vertaa ihmisten tulevaa asemaa marsilaisten
vallan alla eläinten asemaan luomakunnan herraksi itsensä kuvittelevan ihmisen
mielivallan kohteena.
”Minusta tuntui samanlaiselta
kuin esimerkiksi kaniinista, joka palatessaan kuoppaansa näkeekin äkkiä
miesjoukon kaivavan sen kohdalla talon perustuksia.”
Tiedekirjailija kertoo englantilaisen
herrasmiehen kiihkottomaan tyyliin kaikista todistamistaan kauheuksista,
lontoolaisten kaoottisesta paosta marsilaisten lähestyessä, järkensä
menettäneistä ihmisistä, mustan savun jälkeensä jättämistä ruumiista,
ihmisverestä, jota marsilaiset käyttävät ruokanaan.
Ihmisten aseet eivät tehonneet.
Ihmiskunta näytti tuhoon tuomitulta. Mikä lopulta koitui pelastukseksi?
Bakteerit!
”Ja hajallaan tämän kaiken
seassa, osa kaatuneissa taistelukoneissa, osa jäykiksi muuttuneissa
käsittelykoneissa ja kymmenkunta hiljaisina ja liikkumattomina rivissä maaten,
olivat marsilaiset – kuolleina! – kaikkien niiden mädättävien ja sairautta
aiheuttavien bakteerien surmaamina, joita vastaan niiden elimistö ei ollut
valmistautunut, tuhoutuneina samalla tavoin kuin punaruohotkin parhaillaan
olivat tuhoutumassa, kuolleina kaikkein vaatimattomimpien olentojen työn
ansiosta, mitä Jumala oli pallomme pinnalle luonut, sen jälkeen kun ihmisen
parhaimmatkin keinot olivat osoittautuneet riittämättömiksi.”
Maailmojen sota on kerta kaikkiaan hieno oman
genrensä kirja. Se pitäisi oikeastaan lukea ensin ennen kuin alkaa tutustua
muuhun tieteiskirjallisuuteen. Kirja on filmattu kahteen kertaan. Olen nähnyt elokuvista
jälkimmäisen vuodelta 2005, pääosassa Tom Cruise. Nykytulkinnoissa valloittajat
eivät tietenkään voi olla Marsista, vaan jostakin paljon kauempaa.
Kirjan kannesta vielä: On outoa,
että suomenkielisen kirjan kanteen painetaan isolla englanninkielinen nimi.
H. G. Wells: Maailmojen sota
Suomentanut Matti Kannosto
Tammi 2019, 234 s. (ensimmäinen suomenkielinen painos 1979)
Englanninkielinen alkuteos The War of the Worlds 1898
***********
Helmet-haaste: 13. Kirjassa eksytään.
On todella outoa, että suomennoksessa nimet on noin päin kannessa. Muuten kannatan alkuperäistä nimeä kannessa, pienemmällä fontilla tietenkin.
VastaaPoistaTosiaan, toisinpäin olisi ok.
PoistaHitsi kun en millään muista, olenko lukenut tämän vain en. Vahva muistikuva on, mutta voi se olla valemuistokin, heh. Sinänsä nimittäin en muista itse kirjasta mitään, vaan pikemminkin sen, että olen sitä lukenut joskus.
VastaaPoistaUusintakierros tuskin haittaisi, joten laitetaan muistilistalle.
Tuota sattuu joskus. Lukiessa kyllä sitten huomaa, onko lukenut aiemmin.
Poista