Ahmadou Kourouma: Ei Allahin tartte

 

Guinealainen lapsisotilas Birahima kertoo tarinansa. Hän aloittaa näin:

”Ensteksi… eli yksi… mun nimi on Birahima. Mä olen pikku nekru. En siksi että mä olen black ja pikkukundi. Ei sitten alkuunkaan! Mä olen pikku nekru koska mä puhun huonoa ranskaa. Niin se vain on. Vaikka olis iso, ja vaikka vanha, arabi, kiinalainen, valkoinen, venäläinen, vaikka olis amerikkalainen, jos puhuu huonoa ranskaa, ne sanoo, että puhuu pikkunekrukieltä ja on ilman muuta pikku nekru. Käytännön ranskankielen lait sen määrää.”

Orvoksi jäänyt Birahima vaeltaa tätiään etsiessään sotivasta ryhmästä toiseen, Liberian Isänmaallista Kansallisrintamaa kannattavan eversti Isä Hyvän joukoista ULIMO:n (Yhtyneen Vapausliikkeen) kenraali Onika Backlayn lapsisotilaiden osaston kautta Prinssi Johnsonin joukkoihin ja lopulta Sierra Leonessa eversti Tieffin lapsisotilaiden prikaatiin. Kaikki joukot olivat lapsisotilaan kannalta samanlaisia. Lapset saivat Kalashnikovin ja hasista, jotta uskalsivat taistella.

”Leiriä ympäröi paalujen nokkaan hilatut ihmisten pääkallot niin kuin kaikkia heimosodan raastaman Liberian ja Sierra Leonen leirejä. Walahé (Kaikkivaltiaan nimeen)! Niin oli heimosodissa tapana.”

Joukon johtajan uskonnosta riippumatta kaikilla oli yksi tai kaksi grigrimania (poppamiestä), jotka valmistivat grigrejä suojaamaan sotilaita luodeilta.

Birahima näkee ja kokee julmuuksia ja raakuuksia. Hän pitää muistopuheita kuolleille lapsisotilasystävilleen. Niistä selviää ankeat kohtalot, jotka ovat vieneet lapset sotimaan. Kirja olisi tavattoman synkkä, ellei Birahiman kirjoitustyyli olisi suorastaan kepeä. Sen erikoispiirteenä on sanojen selittäminen sanakirjojen mukaan.

”Mä olin katulapsi. Ennen sitä mä olin bilakoro Togobalan kylässä. (Bilakoro tarkoittaa kirjan Läpileikkaus sanastollisista erikoispiirteistä mukaan poikaa jota ei ole ympärileikattu.)”

Käydessään läpi omia kokemuksiaan Birahima kertoo samalla Liberian ja Sierra Leonen 1990-luvun alun sisällissotien (tai heimosotien) historian. Hyvin opettavaista suomalaiselle lukijalle.

Ahmadou Kourouma: Ei Allahin tartte
Suomentanut Marjatta Ecaré
Tammi 2002, 202 s.
Ranskankielinen alkuteos Allah n’est pas obligé 2000

***********

Kirjailija Ahmadou Kourouma oli kotoisin Norsunluurannikolta, joten saan Maailmanvalloitus-haasteeseen uuden maan.