Memory
kirjoittaa elämäntarinaansa zimbabwelaisessa vankilassa. Hänet on tuomittu
kuolemaan valkoisen miehen Lloydin murhasta. Lloyd oli ollut hänen
hyväntekijänsä, kuin hänen toinen isänsä.
”Saapuessani
tänne sain huomata, että olemukseeni suhtauduttiin perin tavanomaisesti
pelonsekaisella kiinnostuksella. Olen ensimmäinen kuolemaantuomittu nainen yli
kahteenkymmeneen vuoteen. Eikä murhaaja-albiinoja kovinkaan usein näe muualla
kuin Dan Brownin romaaneissa. Mutta nimenomaan ihoni ja rikokseni saivat toiset
vangit sävähtämään, kun he kävelivät ohitseni.”
Albiinona
Memory on toisenlainen. Lapsena häntä kiusattiin. Myöhemmin häntä pelättiin tai
ihmeteltiin. Lloydilla oli myös oma stigmansa. Memoryn äidin mielenterveys oli
horjuva. Erilaisuus ja ulkopuolisuus on Muistojen kirjan vahva teema. Muistoja käsitellään myös. Voiko
lapsuuden muistoihin luottaa? Onko kaikki ymmärretty oikein? Entä jos elämää
hallitseva perusoletus on väärä?
Memory kirjoittaa lapsuuden ja
nuoruuden muistojen lomaan elämästään vankilassa. Kaiken taustalla häilyy
Zimbabwen yhteiskunnan raju muutos, jolla on vaikutuksensa myös Memoryn
kohtaloon.
Muistojen kirja on vahva kertomus naisesta, joka
on oppinut hyväksymään itsensä ja joka tekee lopulta sovinnon menneisyytensä
kanssa.
Petina Gappah: Muistojen kirja
Suomentanut Tero Valkonen
Tammen Keltainen kirjasto 2017, 307 s.
Englanninkielinen alkuteos The Book of Memory 2015
***********
Maailmanvalloitus: Zimbabwe.
Tämä teos erilaisuudessaan oli iloa lukea: Gappahin kerronta on luonteikasta ja sisältäpäin kumpuavaa. Lisäarvoa kirjalle loi se, että se innosti hakemaan runsaasti lisätietoa Zimbabwesta.
VastaaPoistaLukukokemuksen kuorrutti Eevaliina Rusasen tyylikäs ja värikylläinen kansi!
Lukiessa tuli tosiaan googlattua monta Zimbabween liittyvää asiaa.
PoistaTämä oli mielestäni huikean hyvä kirja.
VastaaPoistaHyvä kirja, kyllä, ja tietoa lisäävä myös.
PoistaTämä on kiinnostava kirja. Olen lukenut Gappahilta vasta hänen novellikokoelmansa, ja myös Muistojen kirja pitäisi kyllä ehdottomasti lukea. Kiva kun joskus suomennetaan myös tällaista tuntemattomampien maiden kirjallisuutta. Toki Gappah taitaa (muistaakseni?) asua Euroopassa, mutta kertoo kuitenkin kotimaastaan Zimbabwesta.
VastaaPoistaMinä en ole lukenut Gappahin novellikokoelmaa. Muistojen kirjan jälkeen sekin kiinnostaa. Afrikasta löytyisi varmasti monta kirjailijaa, joiden tuotantoa kannattaisi suomentaa.
Poista