Helmet-haasteen
kohta ’Iloinen kirja’ on osoittautunut vaikeaksi. En tiedä, mitä pitäisi
päätellä lukutottumuksistani, kun olen lukenut tänä vuonna yli 70 kirjaa,
joista yhteenkään ei ole sopinut adjektiivi iloinen. Haasteen Facebook-sivulta
löytyi vinkki, että Jerome K. Jeromen Kolme miestä veneessä olisi
iloinen kirja. Kirja sattui olemaan hyllyssäni lahjana yhdeltä tuttavalta,
mutta oli jäänyt lukematta. Niinpä otin sen nyt lukuun.
Kolme
miestä veneessä on ilmestynyt 1889. Se on suomennettu eri aikoina
kolmeen kertaan. Uusin suomennos on Basam Booksin kustantama. Kirjan takakannessa
sanotaan, että ”Kolme miestä veneessä on kirjallisuushistorian
hauskimpia teoksia, joka on säilyttänyt tuoreutensa yli sadan vuoden ajan”.
Huumorin tyyli näkyy kohtauksessa, jossa kolme kaverusta vetää telttakangasta
kaarien päälle ensimmäistä kertaa:
”En
tiedä kuinka hän [Harris] pystyi siihen. Hän ei osannut selittää itsekään,
mutta jonkin salaperäisen menetelmän ja yli kymmenen minuutin yli-inhimillisen
raadannan jälkeen hän onnistui sotkeutumaan kankaaseen täysin. Hän oli niin
tiukasti kääriytynyt siihen, ettei päässyt pois. Hän kamppaili toki rajusti
vapautensa puolesta – se on jokaisen englantilaisen perusoikeus – ja niin
tehdessään (kuten minulle myöhemmin kerrottiin) kolautti Georgea. Harrisille
kiroileva George alkoi myös kamppailun ja onnistui saamaan itsensä samaan
sotkuun.”
Tällainen
kohellushuumori ei saanut minua nauramaan, eikä englantilaisten tapojen ja
käytöksen samantyyppinen irvailu edes hymyilemään.
Ystävykset
Harris, George ja kertoja J. sekä hänen koiransa Montmorency matkaavat veneellä
pitkin Thamesia, ja parasta kirjassa olikin maisemien ja historiallisten
paikkojen kuvaus. Tosin siihenkin sotkettiin kevennyksiä.
”Ankerwyken
kartanon mailla on vanhan luostarin rauniot. Paikka on lähellä Piknik-kärkeä,
ja juuri siellä Henrik VIII:n sanotaan tapailleen Anne Boleynia. He tapailivat
myös Heverin linnassa Kentissä ja jossain St Albansin lähellä. Noiden aikojen
englantilaisilla on varmasti ollut vaikeuksia löytää paikkaa, jossa
ajattelematon nuoripari ei käynyt heilastelemassa.”
Kolme
miestä veneessä ei siis iskenyt minun huumorintajuuni, mutta monet muut ovat siitä
ilmeisesti pitäneet. Uusimmasta suomennoksesta on otettu useita painoksia.
Jerome K. Jerome: Kolme miestä veneessä
Suomentanut Tero Valkonen
Basam Books 2006, 211 s.
Englanninkielinen alkuteos Three Men in a Boat 1889
***********
Helmet-haaste: 2. Iloinen kirja.
Muistan tuon kirjan joltain englannin kielen kurssilta koulussa, jossa se piti lukea osana kieliopintoja. Ei kyllä huvittanut minuakaan. Alkoi oikein kiinnostaa tuo "iloinen kirja", kun minäkään en lue yleensä mitään sen tapaista jonka voisi noin määritellä, niin tärkeää kuin huumori onkin elämässä ja sitä kuvaavissa romaaneissakin. Lähimmäksi pääsevät kai muistelmat, joissa joku osaa oikein hersyvästi muistella kasvukipujaan, mokiaan etc. Kuten esim Jari Tervon Esikoinen. Se on aika iloinen kirja. Samoin Taru Vuontisjärven Nyhtänköljä oli aikamoinen mustan huumorin pläjäys. Mutta iloinen saattaa silti olla väärä adjektiivi...
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että joku lastenkirja voisi olla iloinen. Oikein muuta ei tule mieleen.
PoistaYritin viitisentoista vuotta sitten lukea tätä, mutta en tainnut ensimmäistä sivua pitemmälle päästä. Joskus tuli tv:stä englantilainen tv-novelli tästä aiheesta. Muistaakseni sen katselin ja ihmettelin isälleni mikä siinä mahtoi olla niin hauskaa. Isä suositteli lukemaan kirjan.
VastaaPoistaOlen kuullut väitettävän, en ole varma missä ja kuka niin väitti, että jos kirjoittaja kertoo: "kohta saatte nauraa", niin varmasti ei naurata vaikka tarkoitus olisi. Voisiko olla että tämän teoksen kohtalona on olla hauskaksi kehuttu ja sillä kehulla tärvelty?
Aika kauan on tuo hauskan maine kirjassa pysynyt...
PoistaMinä olen niitä, jotka pitävät tätä kirjaa hauskana :-). Luin tämän ensimmäisen kerran aika nuorena ja sen jälkeen olen lukenut sen ainakin kerran ja myös Jerome K. Jeromen kirjan Kolme miestä pyörillä, joka kertoo miesten Saksan-retkestä. No, minuun vetoaa tietynlainen kohellushuumori, ja tästä kirjasta on jäänyt jotenkin lämminhenkinen muistikuva, vaikka lukemisesta onkin jo kauan.
VastaaPoistaHuumorintajuja on erilaisia. Sinä saatat olla enemmistössä tämän kirjan suhteen.
PoistaMuistelen myös huvittuneeni kirjan parissa ja sen jatko-osan Kolme miestä pyörilläkin lukeneeni.
VastaaPoistaMutta huumorimakuja on tosiaan varsin monenlaisia ja humoristisiksi tarkoitetut kirjat jotka eivät omaan makuun sovi tapaavat kyllä olla tuskaista luettavaa.
Mutta muistelin myös että eivät nämä sillai korostetun iloisia kirjoja olleet, enemmän leppoisia. Ja muutenkin tuo kohta pohditutti, että millaisia kirjoja määrittäisi iloisiksi, erityisesti kun mennään kirjoihin jotka eivät ole humoristisia...
Leppoinen on hyvä adjektiivi kuvaamaan tätä kirjaa. Humoristinen ei ole iloisen synonyymi, ei myöskään hauska. Iloista kirjaa on vaikea määritellä ja löytää.
Poista