Tiina Raevaaran dekkaria Kaksoiskierre
piti odottaa kauan kirjaston varausjonossa. Aihe ja kirjailija kiinnosti.
Perinnöllisyystieteeseen erikoistunut biologi on kirjoittanut rikoskirjan
omalta alaltaan.
Tutkimustyön jättänyt Eerika asuu
yhdessä lapsuudenaikaisen ystävänsä Kristiinan ja tyttärensä Tuulikin kanssa.
Hänen kesken jääneen väitöskirjansa ohjaaja palaa Yhdysvalloista Suomeen ja haluaa
Eerikan tutkimusryhmäänsä. Ohjaajalla on tietoa, jolla kiristämällä hän saa
Eerikan suostumaan. Eerikalle selviää hyvin pian, että tutkimuksessa ja tutkimusryhmässä
ei ole kaikki kunnossa.
Kaksoiskierre ei ole tyypillinen
kukasenteki-dekkari. Jännitys kasvaa pikkuhiljaa, kun Eerika tarkkailee pomoaan
ja tutkimusryhmän jäseniä ja kun samalla hänen omasta menneisyydestään paljastetaan
lisää tietoa. Ainoa ystävä Kristiinakin käyttäytyy oudosti.
Eerika päähenkilönä ei ole mikään
puhtoinen täydellisyys, vaan heikkouksineen epävarma ja inhimillinen.
Nopeasti kehittyvän tieteenalan
ja tieteellisen kilpailun sekä tutkimusetiikan yhdistäminen rikosjuoneen
onnistuu Kaksoiskierteessä hienosti.
”Näkymä soluviljelyhuoneen
mikroskoopissa parantaa hetkellisesti mielialaani. Solut kasvavat hyvin, kaikki
etenee loistavasti. Ihailen näkyä hetken; solurykelmien läpikuultavaa hohtoa,
pientä värinää ympäröivän nesteen liikkuessa. Alkiorakkuloita on kaiken
kaikkiaan viisitoista kappaletta, ja ne ovat valmiita injektiota varten,
valmiina kasvattamaan sisällään vieraita soluja, kimeerin.”
Kirjan lopusta voisi päätellä,
että jatkoa on luvassa. Se vahvistetaankin kansiliepeessä.
Tiina Raevaara: Kaksoiskierre
Like 2020, 260 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.