Jatkan
espanjalaisten nobelistien parissa. Jacinto Benavente oli näytelmäkirjailija.
Hänen tuotantonsa oli todella laaja. Näytelmiä hän kirjoitti yli 160. Los
intereses creados on niistä tunnetuin. Se on suomennettu nimellä
Veijareita. Alkuperäistä nimeä vastaisi paremmin esimerkiksi Yhteiset edut.
Prologissa,
jonka esittää päähenkilöistä huijari Crispín, näytelmää kutsutaan farssiksi.
Siinä onkin vaikutteita commedia dell’artesta, kuten henkilöhahmot Harlekiini
ja Kapteeni, rikas vanha mies ja hänen tyttärensä ja tietysti rakastunut pari.
Näytelmän
alussa Crispín ja hänen kumppaninsa Leandro saapuvat pieneen kaupunkiin
rahattomina, ainoana omaisuutenaan hyvät vaatteet, Leandron komea ulkomuoto ja
Crispínin oveluus. Crispín uskottelee majatalon isännälle Leandron olevan
jalosäätyinen merkkihenkilö.
Idea
väärästä henkilöllisyydestä on tuttu monesta näytelmästä, mutta tässä sitä
laajennetaan niin, että lähes kaikki henkilöt ovat huijareita. Edellä mainitut
Harlekiini ja Kapteeni ovat asuneet majatalossa ilmaiseksi jo pitkään, ja he
liittoutuvat Crispínin ja Leandron kanssa. He tuntevat doña Sirenan, joka on
esittänyt kaupungissa hienoa naista, mutta on nyt rahapulassa. Hänkin tulee
mukaan juoneen, jossa on tarkoitus päästä käsiksi kaupungin mahtimiehen señor
Polichinelan rahoihin naittamalla Leandro tämän ainoalle lapselle Silvialle. Ja
kuinka ollakaan, señor Polichinelan menneisyys on niin hämärä, että sen
paljastuminen merkitsisi hänen tuhoaan.
Suunnitelma
sujuu muuten menestyksekkäästi, mutta Silvia ja Leandro rakastuvat oikeasti.
Leandron tunnontuskat johtavat hänet kertomaan kaiken Silvialle.
Loppukohtauksessa velkojat vaativat Crispíniä ja Leandroa vangittaviksi. Silvia
uhmaa isäänsä ja ilmoittaa menevänsä naimisiin Leandron kanssa. Lopulta kaikki
vaativat señor Polichinelaa suostumaan yhteisen edun nimissä. Näytelmä päättyy
rakkautta ylistävään puheeseen, jonka Silvia kohdistaa suoraan yleisölle.
Los
intereses creados on farssi, jossa on ytimekkäitä huomioita
elämästä ja ihmisistä. Silvia sanoo loppupuheessaan,
että oman edun tavoittelun ja petosten keskelle laskeutuu silloin tällöin
sydämeen auringon ja kuun valosta sidottu rakkauden säie, joka näyttää että
elämässä on jotain jumalaista. Crispín
maalailee doña Sirenalle elämää juhlaksi, jossa musiikilla peitetään sanoja ja
sanoilla ajatuksia. Crispín esittää myös ajatuksen, että ihmisessä on jalo ja
alhainen puolensa, ja että hän palvelijana hoitaa halveksuttavat teot Leandron
puolesta. Crispín on tapahtumien moottori.
Minä
pidin tästä näytelmästä. Sillä on vankat juuret näyttämötaiteen historiassa,
mutta se on tarpeeksi omaperäinen erottuakseen.
Näytelmän
suomennoksesta Veijareita on kirjoitus Jokken kirjanurkassa.
Jacinto Benavente: Los intereses creados
Catedra 1992, 126 s. (sisältää johdannon 48 s.)
Näytelmä vuodelta 1907
Tämä on näitä nobelisteja jotka eivät ole yhtään tuttuja, mutta kuulostaa kyllä näytelmältä jonka voisin mielelläni lukea...
VastaaPoistaIlman muuta kannattaa lukea. Näytelmä on hauska, mutta on siinä muutakin sisältöä.
Poista