César Aira: Todiste │ Illallinen

Todiste ja Illallinen ovat kaksi pienoisromaania. Todisteessa Marcia kävelee kaupungilla nuorten suosimalla illanviettokadulla, kun häneltä yhtäkkiä kysytään ”Haluuks naida?” Kysyjä on toinen kahdesta punkkaritytöstä, jotka käyttävät nimiä Mao ja Lenin. Marcia ei pääse tytöistä eroon, vaan ajautuu keskusteluun, jossa repliikit eivät tunnu löytävän vastauksia. Mao puhuu maailman todellisuudesta ja rakkaudesta.

”Siitä huolimatta”, Mao jatkoi, ”rakkaus sallii yhden kiertoilmaisun, mutta vain yhden: toiminnan. Sillä vaikka rakkautta ei voi selittää, sen voi todistaa.”

Sen jälkeen Mao ja Lenin todistavat. Todistus onkin melkoinen loppuhuipennus: aseita, räjähdyksiä, tulipaloja, ruumiita.

Myös Illallisen aiheena on totuus. Päähenkilö on kuusikymppinen konkurssin tehnyt mies, joka on joutunut muuttamaan äitinsä luo. Mies käy äidin kanssa illallisella tuttavansa luona. Kotiin palattuaan hän sekoittaa todellisuuden ja televisio-ohjelman, jossa mellastavat elävät kuolleet. Illallisessa on omanlaistaan huumoria.

”Vainajat todellakin muistuttivat rockmuusikoita hoippuessaan puolelta toiselle epäsiisteinä, pitkät haituvat tuulessa hulmuten, ylimielisinä kuin rocktähdet, jotka olivat tietoisia tähteydestään ja siitä, ettei heidän tarvinnut kuin ilmestyä paikalle lunastaakseen yleisön odotukset. Mutta siihen yhtäläisyydet loppuivatkin ja puistattavat eroavaisuudet paljastuivat.”

Omaksi yllätyksekseni nautin kovasti näiden kahden surrealistisen tarinan lukemisesta.

César Aira: Todiste │ Illallinen
Suomentanut Sari Selander
Siltala 2018, 208 s.
Espanjankieliset alkuteokset La prueba 1992 ja La cena 2006