Azel viettää aikaa muiden
toimettomien nuorten miesten kanssa kahvilassa teetä juoden. Heillä kaikilla on
sama haave: päästä Espanjaan. Sopivalla ilmalla paratiisin valot näkyvät meren
toiselta laidalta.
Rikkaalla espanjalaisella taidekauppiaalla
Miguelilla on huoneisto Tangerissa. Azel on kaunis poika, ja Miguel rakastuu
häneen. Miguel järjestää Azelille viisumin ja oleskeluluvan ja vie hänet
Barcelonaan rakastajakseen. Oikeasti Azel pitää naisista. Miguel on niin
rakastunut, että hän suostuu myöhemmin solmimaan Kenzan kanssa valeavioliiton,
jolloin siskokin pääsee Espanjaan.
Kaikki eivät voi käyttää Azelin
keinoa maastamuuttoon. Hänen tuttavistaan yksi hukkui matkalla, kun ahne salakuljettaja
oli lastannut veneen liian täyteen. Toisen auttoi sukulaismies Belgiaan, mutta
siellä hän osoitti kiinnostusta väärää tyttöä kohtaan, ja hänet lähetettiin
Kairon kautta harjoitusleirille Pakistaniin. Hän ei koskaan palannut sieltä. Tytöt
saattoivat päästä Espanjaan jonkun rikkaan arabimiehen mukana, mutta kun mies
lähti ja jätti tytön, oli kohtalona usein prostituutio.
Marokosta voi tietysti päästä
pois myös lopullisesti. Isä otti neljätoistavuotiaan Malikan pois koulusta,
koska hänestä tyttöjen ei kannata opiskella. Malika joutui töihin kuorimaan
katkarapuja käsin kylmässä hallissa ja sai keuhkokuumeen, johon kuoli. Hänenkin
suurin haaveensa oli lähteä Espanjaan tai Ranskaan.
Espanjaan joko laillisesti tai
laittomasti tulleille maa ei osoittaudu haaveiden paratiisiksi. Naiset päätyvät
helposti kadulle tai muuten hyväksikäytetyiksi, miehet varastamaan ja
salakuljettamaan ja mukaan huumekauppaan. Vieraassa maassa eläminen ei ole
helppoa. Edes Azelille ja Kenzalle ei käy hyvin, vaikka odotukset olivat
suuret. Lähtiessään Azel kirjoitti kirjettä kotimaalleen.
”Tämä päivä on minulle suuri,
sain vihdoinkin mahdollisuuden, onnen lähteä, jättää sinut, päästä hengittämästä
sinun ilmaasi, sietämästä sinun poliisisi kiusantekoa ja nöyryytyksiä, minä
lähden avoimin sydämin, tuijotan taivaanrantaa, katson tulevaisuuteen; en tiedä
tarkalleen mitä aion tehdä, tiedän vain että olen valmis muuttumaan, elämään
vapaana ja hyödyllisenä, - - ”
Lähtö antaa lohduttoman kuvan
nuorista, joilla ei ole tulevaisuutta omassa maassaan.
Tahar Ben Jelloun: Lähtö
Suomentanut Annikki Suni
Gummerus 2007, 287 s.
Ranskankielinen alkuteos Partir 2006
***********
Maailmanvalloitus: Marokko.
Surullisia kohtaloita. Espanjaan tulee porukkaa juuri Marokosta ja Marokon kautta, koska merimatka on niin lyhyt ja ajatus on, että kunhan on päässyt Euroopan puolelle, niin sitten voi jatkaa matkaa eteenpäin, mutta eihän se onnistu.
VastaaPoistaKatsoin juuri eilen dokumentin Vankina Kanarialla, jossa kerrottiin miten vaikea tilanne noilla pienillä saarilla on, kun korona on saanut paremman elämän toivossa paenneet suuntaamaan sinne eikä sieltä ole pääsyä minnekään.
Eikä sekään auta, että pääsee maahan, johon on toivonut pääsevänsä. Todellisuus ei ole sellainen kuin on unelmoitu. Lohdutonta on.
PoistaLohduttomat kirjat ovat raskaita sielulle, vaikka kai niitäkin välillä tarvitaan. Minulla on jäänyt Marokko täysin paitsioon kirjallisuudessa. Tästä en taida kuitenkaan aloittaa.
VastaaPoistaLeïla Slimani on marokkolainen. En ole lukenut häntä, mutta hänen kirjojaan on kehuttu blogeissa. Ehkä sinun kannattaisi kokeilla Slimania ennemmin kuin tätä Jellounin teosta.
Poista