torstai 15. huhtikuuta 2021

Mohammed Dib: Sisäpiha

 

Sisäpiha on algerialaisen Mohammed Dibin esikoisteos vuodelta 1952. Kirja aloittaa trilogian Dibin kotikaupungista Tlemcenistä. Trilogian toinen osa on suomennettu nimellä Vuoret odottavat, mutta kolmas on jäänyt suomentamatta.

Kymmenvuotias Omar asuu suuressa vuokratalossa äitinsä, kahden siskonsa ja halvaantuneen äidinäidin kanssa. Isä on kuollut vuosia sitten. Äiti yrittää ansaita ompelemalla kangastossujen päällisiä, mutta rahasta on tiukkaa. Puute kärjistää äidin suhdetta lapsiin. Kerran hän suututtuaan heittää Omaria veitsellä. Isoäiti jää lähes ilman huolenpitoa. Talossa kaikki ovat köyhiä. Silloin tällöin ristiriidat johtavat yleiseen riitelyyn, nimittelyyn ja haukkumiseen.

Omarin elämää hallitsee nälkä. Usein on päiviä, jolloin perheellä ei ole mitään syötävää, mutta hän ei todellakaan ole ainoa.

Omarin kaltaisia nimettömiä ja viluisia lapsia hortoili paljasjaloin vastaan joka kadulla. Heidän huulensa olivat mustat, heillä oli raajat kuin hämähäkillä ja silmissä kuumeen kiilto. Monet heistä kerjäsivät arkaillen toreilla ja ovenvierustoilla. Tlemcenin talot olivat heitä tupaten täynnä, heitä ja heidän ääniään.”

Omar on lapsi, mutta hän ihmettelee, miksi jotkut ovat rikkaita ja toiset köyhiä, miksi joillakin on ruokaa ja toisilla ei. Ja miksi ihmeessä aikuiset eivät kapinoi. Joskus hän kuitenkin kuulee aikuisten puheista epämääräisiä huhuja. Joitakin vuokraviljelijöitä on pidätetty. Heidän talossaan asunutta miestä etsitään kapinoinnista syytettynä. Pinnan alla on tapahtumassa jotakin.

Sisäpiha päättyy, kun toinen maailmansota syttyy. Kirja on ilmestynyt kaksi vuotta ennen Algerian itsenäistymissodan alkamista. Lukiessa tuntuikin koko ajan, että Sisäpiha ennakoi Algerian sotaa.


Mohammed Dib: Sisäpiha
Suomentanut Natalia Baschmakoff
Gummerus 1978, 173 s.
Ranskankielinen alkuteos La grand maison 1952

***********

Maailmanvalloitus: Algeria.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli minusta aika raskas ja ahdistava kirja. Hyllyssäni on myös tuo Vuoret odottavat, ja olen koko ajan suunnitellut senkin lukemista, mutta en ole vielä saanut aikaan. Tuskinpa sekään yhtään kevyempää luettavaa on, joten kerään vielä rohkeutta sen aloittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkää ja kurjuutta, sitähän tässä on. Ainoa iloinen hetki taisi olla parempiosaiselta sukulaiselta saatu ruokakori.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.