Jyrki Erra sai Vuoden johtolanka
-palkinnon 2021 romaanista Lyijyvalkoinen. Kirjan taustalla
on vuoden 2016 uutinen, jonka mukaan Ranskasta maalaistalon ullakolta löytynyt
maalaus on todettu Caravaggion tekemäksi. Maalaus on nimeltään Judit leikkaa
Holoferneen pään irti, ja sen arvoksi arvioidaan yli 100 miljoonaa euroa. Erra
on luonut vuosisatoja kadonneena olleelle maalaukselle historian.
Lyijyvalkoisessa on kaksi aikatasoa. Kirjan nykyaika
on vähän ennen kuin maalauksen löytyminen tulee julkiseksi. Kertoja ja
keskushenkilö on suomalainen maalari ja Caravaggio-asiantuntija Axel Wallas.
Hän on maalannut reproduktion yhdestä tuhoutuneesta Caravaggion työstä
ja on perehtynyt Caravaggion tekniikkaan. Caravaggio pohjusti maalauksensa
myrkyllisellä lyijyvalkoisella. Taitojensa
vuoksi Axel joutuu Caravaggion maalauksesta vihiä saaneiden ja siitä kiistelevien
osapuolten pelinappulaksi.
Toisessa aikatasossa Caravaggion
oppilas, malli ja avustaja Cecco kertoo isäntänsä viimeisistä vuosista. Kopiot
hänen muistiinpanoistaan ovat päätyneet Axelin käsiin.
Erra on saanut loistavasti
sovitetuksi juoneen Caravaggion tiedettyä henkilöhistoriaa sekä hänen
maalauksiaan, esimerkiksi Palermosta kirkosta vuonna 1969 varastetun alttaritaulun.
Suurin osa kirjasta tapahtuu
Roomassa. Villa Lante ja Villa Borghese ovat tuttuja. Katuja, aukioita ja
kirkkoja googlailin lukiessani, samoin ennestään vieraita historiallisia
faktoja, joihin kuului Molempain Sisiliain kuningaskunta. Myös Caravaggion
tauluja löytyi hyvin netistä katsottavaksi. Monet niistä ovat varsin synkkiä väreiltään
ja väkivaltaisia aiheiltaan. Lyijyvalkoinen sen sijaan ei ole synkkä, eikä
väkivaltainen, vaikka siinä on jännittävätkin hetkensä. Pidin kovasti tästä maalaustaiteen,
historian ja Rooman yhdistävästä kirjasta.
Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen
Otava 2020, 488 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.
Kiinnostavaa, ehkä voisin ajatella lukea tämän tapaisen dekkarin. Hyvä nimi tuo Lyijyvalkoinen. Kyllä sitäkin valkoista edelleen tehdään ja myydään. Titaanivalkoinen on enimmäkseen syrjäyttänyt sen, uskoisin. Taiteilijat ovat aikojen kuluessa lotranneet monenlaisilla myrkyillä...
VastaaPoistaOlettaisin, että 1600-luvun lyijyvalkoinen oli myrkyllisempää kuin nykyinen. Tämän kirjan avulla pääsee Rooman kaduille mielikuvituksessaan, kun nyt ei muuten pääse matkustamaan.
PoistaUudenlainen "dekkari", täyteläinen ja huoliteltu kokonaisuus miellyttivät suuresti.
VastaaPoistaCeccon astuessa areenalle omine tarinaniskentöineen vähän oudoksuin,
mutta pian hämmästyksekseni huomasin tämän eriperspektiivisen rinnakkaiskerronnan täydentävän panoksen ja ihastuin.
Lyijyvalkoinen on nimenomaan hieno kokonaisuus. Minua kiinnosti alun perin erityisesti maalaustaide aiheena.
PoistaTämän voisi lukea! Vaikuttaa todella kiehtovalta.
VastaaPoistaLyijyvalkoinen on aiheeltaan tavanomaisesta poikkeava jännityskirja. Minä ainakin pidin.
PoistaDekkarin ja taidehistorian yhdistäminen kuulostaa minunkin mielestäni kiinnostavalta, kiitos esittelystä!
VastaaPoistaLyijyvalkoinen on aineksensa onnistuneesti yhdistävä rikoskirja. Suosittelen!
Poista