maanantai 5. huhtikuuta 2021

Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen

 

Jyrki Erra sai Vuoden johtolanka -palkinnon 2021 romaanista Lyijyvalkoinen.   Kirjan taustalla on vuoden 2016 uutinen, jonka mukaan Ranskasta maalaistalon ullakolta löytynyt maalaus on todettu Caravaggion tekemäksi. Maalaus on nimeltään Judit leikkaa Holoferneen pään irti, ja sen arvoksi arvioidaan yli 100 miljoonaa euroa. Erra on luonut vuosisatoja kadonneena olleelle maalaukselle historian.

Lyijyvalkoisessa on kaksi aikatasoa. Kirjan nykyaika on vähän ennen kuin maalauksen löytyminen tulee julkiseksi. Kertoja ja keskushenkilö on suomalainen maalari ja Caravaggio-asiantuntija Axel Wallas. Hän on maalannut reproduktion yhdestä tuhoutuneesta Caravaggion työstä ja on perehtynyt Caravaggion tekniikkaan. Caravaggio pohjusti maalauksensa myrkyllisellä lyijyvalkoisella. Taitojensa vuoksi Axel joutuu Caravaggion maalauksesta vihiä saaneiden ja siitä kiistelevien osapuolten pelinappulaksi.

Toisessa aikatasossa Caravaggion oppilas, malli ja avustaja Cecco kertoo isäntänsä viimeisistä vuosista. Kopiot hänen muistiinpanoistaan ovat päätyneet Axelin käsiin.

Erra on saanut loistavasti sovitetuksi juoneen Caravaggion tiedettyä henkilöhistoriaa sekä hänen maalauksiaan, esimerkiksi Palermosta kirkosta vuonna 1969 varastetun alttaritaulun.

Suurin osa kirjasta tapahtuu Roomassa. Villa Lante ja Villa Borghese ovat tuttuja. Katuja, aukioita ja kirkkoja googlailin lukiessani, samoin ennestään vieraita historiallisia faktoja, joihin kuului Molempain Sisiliain kuningaskunta. Myös Caravaggion tauluja löytyi hyvin netistä katsottavaksi. Monet niistä ovat varsin synkkiä väreiltään ja väkivaltaisia aiheiltaan. Lyijyvalkoinen sen sijaan ei ole synkkä, eikä väkivaltainen, vaikka siinä on jännittävätkin hetkensä. Pidin kovasti tästä maalaustaiteen, historian ja Rooman yhdistävästä kirjasta.


Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen
Otava 2020, 488 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.

6 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa, ehkä voisin ajatella lukea tämän tapaisen dekkarin. Hyvä nimi tuo Lyijyvalkoinen. Kyllä sitäkin valkoista edelleen tehdään ja myydään. Titaanivalkoinen on enimmäkseen syrjäyttänyt sen, uskoisin. Taiteilijat ovat aikojen kuluessa lotranneet monenlaisilla myrkyillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olettaisin, että 1600-luvun lyijyvalkoinen oli myrkyllisempää kuin nykyinen. Tämän kirjan avulla pääsee Rooman kaduille mielikuvituksessaan, kun nyt ei muuten pääse matkustamaan.

      Poista
  2. Uudenlainen "dekkari", täyteläinen ja huoliteltu kokonaisuus miellyttivät suuresti.
    Ceccon astuessa areenalle omine tarinaniskentöineen vähän oudoksuin,
    mutta pian hämmästyksekseni huomasin tämän eriperspektiivisen rinnakkaiskerronnan täydentävän panoksen ja ihastuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyijyvalkoinen on nimenomaan hieno kokonaisuus. Minua kiinnosti alun perin erityisesti maalaustaide aiheena.

      Poista
  3. Tämän voisi lukea! Vaikuttaa todella kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyijyvalkoinen on aiheeltaan tavanomaisesta poikkeava jännityskirja. Minä ainakin pidin.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.