Eeva Joenpelto: Kaakerholman kaupunki

 

Kaakerholman kaupunki on ensimmäinen kirja, jonka Eeva Joenpelto julkaisi omalla nimellään. Sitä ennen häneltä oli ilmestynyt kaksi teosta salanimillä Eeva Helle ja Eeva Autere.

Kaakerholman kaupunki ei ollut mikään kaupunki, tuskin edes kylä. Siellä oli vain Överkoolin tilan muutaman torpparin mökki ja muonamiesten asunnot sekä sepän paja.

Anni on torpparin tytär, josta tuli muonamiehen vaimo. Hän sai lapsena käydä yhden vuoden koulua, kunnes joutui taloon navettapiiaksi. Nuorena Anni haaveili toisenlaisesta elämästä. Hän oli varma, että pääsee pois Kaakerholmasta. Isännän häissä Anni ihastui kulkuriin, joka jäi muonamieheksi. Mies oli vähätöinen ja halveksittu. Lapsia syntyi, Anni raatoi talon töissä. Äiti kuoli sisällissodassa, lapsia kuoli espanjantautiin.

”Ja haaveet, ne tippuivat toinen toisensa jälkeen, nykäistiin irti kuin pataan pantavan kukkopojan höyhenet, kunnes jäljellä oli vain kynitty, laiha, alaston ruumis, arkipäivän todellisuus.”

Kun uusi Helsingin ja Turun välinen maantie kulki läheltä Kaakerholmaa, kylä alkoi tyhjentyä. Tie veti varsinkin nuoria, mutta kokonaiset perheetkin lähtivät. Yksinäiset vanhukset joutuivat kunnalliskotiin. Annista tuli Kaakerholman viimeinen asukas kuten jo prologissa kerrotaan.

Kaakerholman kaupunki on muuten perinteistä suomalaista maaseuturealismia, mutta Joenpellolla päähenkilö on nainen. Kovalla työlläkään Anni ei päässyt eteenpäin, vaikka mielessä oli äidin antama elämänohje:

”– Jos meinaat parannusta elämääsi, niin sinun on itse se tehtävä. Ei köyhää kukaan auta…”

Annin elämän suurin onni oli lopulta kehitysvammainen esikoinen Rafali, jota kaikki muut hyljeksivät. Rafali rakasti äitiään, joka koki olevansa yhtä poikansa kanssa.

Tänään on kulunut 100 vuotta Eeva Joenpellon syntymästä. Kirjabloggaajat ja muut kirjasomettajat ovat muistaneet Joenpeltoa kirjoittamalla alkuvuoden aikana hänen kirjoistaan. Blogissa Tuijata. Kulttuuripohdintoja on yhteenveto kirjoituksista.

Eeva Joenpelto: Kaakerholman kaupunki
WSOY 1983, 2. painos, 382 s. (ensimmäinen painos 1950)