Kuukauden nobelisti Harry Martinson: Kulkijan pilvilinnat

 

Harry Martinsonin tunnetuin teos on avaruusrunoelma Aniara. Sen olen lukenut, joten nyt valitsin luettavakseni romaanin Kulkijan pilvilinnat.

Bolle on sikarintekijä. Sikarit tehdään käsin. Koneellisesti tehtyjen savukkeiden syrjäyttäessä sikarit Bolle joutuu työttömäksi. Hänestä tulee kulkuri. Jo ennen työttömyyttä hän oli välillä jäänyt pois töistä ja lähtenyt vaeltamaan, nauttimaan vapaudesta.

Kirjan nimi on ruotsiksi Vägen till Klockrike. Klockrike on poliisien tarkasti vartioima kunta, johon kulkija ei koskaan päässyt.

”Unelmissa voi Klockriken saavuttaa. Ja juuri siksi ihmisellä on unelmansa. Että hän pääsisi irti maallisista kahleistaan.”

Kulkijan pilvilinnat kertoo sattumuksia Bollen ja muutaman muun kulkurin elämästä. Miten heidät otetaan taloissa vastaan, annetaanko kerjääjille ruokaa vai ei, vai pidetäänkö peräti pilkkanaan. Joissakin paikoissa kulkuri saattaa saada töitä. Joissakin haukutaan laiskuriksi ja vetelehtijäksi. Poliiseja pitää välttää. Kolmannesta varoituksesta joutuu pakkotyöhön Vuoreen. Melkein enemmän kuin poliiseja kulkuri pelkää kuitenkin pelkoa, sitä että muut pelkäävät häntä.

Martinson lähestyy kulkurielämää filosofisesti. Hän kirjoittaa monessa kohdassa kulkurien ja muiden ihmisten erilaisista todellisuuksista.

”Kaikkialla oli todellisuus paikallisesti vakiintunut, asutusseudulla tai erämaassa se oli paikallinen kysymys. Hänen [Bollen] oma todellisuutensa sen sijaan seisoi tuhansin jaloin tuhansilla seuduilla. Se ei ollut hajalla, mutta se oli suunnattoman moniosainen ja jollakin tavoin läsnä kaikkialla eikä missään. Sen todellisuuden ymmärsivät vain ne, jotka olivat paljon vaeltaneet, paljon matkustaneet.”

Yhteiskunnallinen näkökulma vilahtaa muutaman kerran 1800-luvun lopun siirtolaisuutena, 1900-luvun lamavuosien kulkurilaumoina ja vastalauseena ”kiireen ja uurastuksen touhuavaa epäjumalointia vastaan”.

Kulkijan pilvilinnat on romaani vapaudenkaipuusta ja unelman saavuttamattomuudesta. Bolle on ikään kuin ruotsalainen vastine Haanpään Pate Teikalle, vaikka heidän kohtalonsa ovat lopulta erilaiset.

Blogikirjoituksia muista Martinsonin kirjoista:

Aniara, Jokken runonurkka

Hyvästi, meri, Kirja-aitta

Nokkoset kukkivat, Sanasulkia

Harry Martinson: Kulkijan pilvilinnat
Suomentanut Annamari Sarajas
WSOY 1949, 320 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Vägen till Klockrike 1948

***********

Sikarintekijä lienee nykyisin harvinainen ammatti, ainakin, jos sikarit kääritään käsin, joten Kulkijan pilvilinnat sopii Helmet-haasteessa kohtaan 20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen.