Siri von
Essen, Ellan de la Chapelle, Sigrid af Forselles, Alma Söderhjelm, Thyra
Thesleff ja Aino Järnefelt ovat Hanna-Leena Schreckin säkenöiviä ja oikukkaita
Suomen kultakauden naisia. Kaikki olivat minulle nimeltä tuttuja, Ellan tosin
vain Ellan Edelfeltinä. Alma Söderhjelmistä olen lukenut muutama vuosi sitten
ilmestyneen Merete Mazzarellan kirjoittaman elämäkerran. Söderhjelm oli Suomen
ensimmäinen nainen professorina.
1800-luvun lopulla ja vielä
1900-luvun alussa naisten mahdollisuudet valita elämänuransa olivat rajallisia.
Varakkaidenkin perheiden tyttöjen tulevaisuus oli avioliitossa. Heille sopivina
pidettyjä ammatteja ei ollut. Ellan pohti kirjeessään: ”avioliitto on naisen
ainoa ura – jos ei halua tyytyä sähköttämiseen tai puhtaaksikirjoittamiseen”.
Hän solmi epäonnistuneen avioliiton Albert Edelfeltin kanssa. Siri von Essen
pääsi toteuttamaan näyttelijähaaveensa erottuaan ensimmäisestä miehestään ja
mentyään naimisiin August Strindbergin kanssa. Kun avioliitto alkoi sujua
huonosti, Sirin näytteleminen loppui. Jos nainen halusi luoda uraa, hänen piti olla rohkea, eikä hänen kannattanut mennä naimisiin. Alma Söderhjelm menestyi historian tutkijana
professoriksi saakka. Sigrid af Forselles opiskeli Auguste Rodinin johdolla
Pariisissa, ja hänestä tuli arvostettu kuvanveistäjä.
Schreck kuvaa naisiaan suhteessa
ajan ilmiöihin kuten hysteriaan ja esoteriaan. Positiivisempi ilmiö oli "uusi
nainen, new woman", jollainen päättäväinen, opiskellut ja feministinen Alma
Söderhjelm oli mitä suurimmassa määrin. Suomessa piirit olivat pienet ja
ahtaat. Vapautta etsittiin Pariisista ja myöhemmin myös Firenzestä, jossa Thesleffin
sisarukset Thyra ja Ellen oleskelivat, Thyra miehensä Torsten Söderhjelmin ja
lasten kanssa.
”Uuden naisen elämäntyyli ei
sinänsä pakottanut irtautumaan normatiivisista sukupuolen kuvastoista, mutta
monille naisille itsensä ilmaisun uudenlainen vapaus tarkoitti kuitenkin normien
rikkomista jollakin tavalla; työtä tehden, kirjoittaen, maalaten, itsetietoista
ja omaehtoista elämää omin varoin eläen, omasta suunnasta ja elämäntyylistään
itse päättäen.”
Säkenöivät ja oikukkaat on aiheeltaan ja toteutukseltaan
onnistunut. Onneksi myös kirjan ulkonäköön on panostettu. Aikakautta kuvaava kansi
on hieno. Sivut ovat kauniita koristeluineen ja kuvineen. Kansi ja graafinen
suunnittelu ovat Tuomo Parikan.
Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat
Kansi ja graafinen suunnittelu Tuomo Parikka
Like 2021, 241 s.
***********
Säkenöivät ja oikukkaat oli nostettu kirjaston suositushyllylle, joten sijoitan sen Helmet-haasteessa kohtaan 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.
Tämä oli tosiaan mainio teos. Ihanan visuaalinenkin. Minulle oikeastaan kaikki henkilöt olivat aika tuntemattomia.
VastaaPoistaKirjojen graafiseen ilmeeseen voitaisiin panostaa useammin niin kuin tässä oli tehty.
PoistaKirja kuvaa sitä, mitä mahdollisuuksia rikkailla naisilla oli esim. opiskella sitä alaa mitä halusi ja suuntautua vaikka luovalle alalle. Rikkaus ei sitten välttämättä tuonut onnea ja rakkautta mukanaan.
VastaaPoistaOmistautuminen omalle alalle tarkoitti noihin aikoihin yleensä avioliitosta luopumista, eikä vapaa rakkauskaan oikein ollut vaihtoehto.
PoistaTämä oli kyllä kiinnostava lukukokemus. Samalla yleissivistys lisääntyi, oli ihan tuntemattomia naisia ja paljon lisätietoa tuli tutuistakin naishahmoista. Ja niin kaunis kirja.
VastaaPoistaSamalta aikakaudelta on viime aikoina julkaistu mukavasti muitakin kirjoja, esimerkiksi Elin Danielson-Gambogin elämäkerta ja kirja Gallénin veljeksistä.
PoistaTää kirja kyllä kiinnostaa mua paljon. Oli kerran jo lainassa, mutta jouduin palauttaan varauksen takia ennen ku ehin ees alottaa, enkä oo saanu lainattua uudelleen.
VastaaPoistaToivottavasti saat lainatuksi. Suosittelen.
Poista