Rottien pyhimys on kirja Hattulan kirkon
maalareista. Sitähän ei tiedetä, ketkä kirkon
maalasivat, joten kirjailija on luonut omat maalarinsa. Arvellaan, että samat
maalarit ovat toteuttaneet myös Lohjan Pyhän Laurin kirkon maalaukset. Yllä
vasemmalla olevan kuvan otin viime kesänä Lohjan kirkosta.
Kokeneet kirkkomaalarit Andreas
ja Martinus saapuvat Hattulaan oppipoikansa Vilpun kanssa. Ryhmän kolmas
maalari munkki Benedictus on jäänyt Ruotsiin sairastamaan. Kun Vilppu putoaa
telineiltä ja teloo kätensä, tarvitaan kiireesti uusi apulainen. Kirkonisäntä
Klemetti suostuttelee maalarit kokeilemaan orpoa Pelliinaa, joka on ollut
tiilimestarin kasvatti ja jota koko kylä hyljeksii ja pitää outona. Pelliina
osoittautuu oppivaiseksi ja hoksaavaiseksi, vaikka hänessä on omat
omituisuutensa.
”Tyttö ei yksinkertaisesti
osannut olla ihmisten seurassa eikä tiennyt, miten nuoren naisen olisi pitänyt
siveästi käyttäytyä, itseään asetella ja kainostella. Hän levitteli käsiään ja
harotti jalkojaan. Hän ei yrittänytkään olla avuton ja etsiä tukea miehen
voimista ja vakaasta järjestä vaan näytti pärjäävän itsekseen eikä peitellyt
tai hävennyt sitä. Ehkä hän ei edes ymmärtänyt olevansa sopimattoman
itseriittoinen ja naiseksi väärä.”
Rottien pyhimyksessä on kaikkea, mitä
historialliselta romaanilta kaipaa: 1500-luvun alun ajankuva säätyeroineen ja
tapoineen, inhimilliset ja todentuntuiset päähenkilöt. Romantiikkaa on, mutta
se ei ole imelää, vaan katkerankaihertavaa. Jännitystäkin on vähän, ja lempeää
huumoria. Jälkimmäinen kohdistuu lähinnä nuoreen kirkkoherraan Petrus
Herckepaeukseen, kansan suussa Mulli-Pekkaan.
Kaikkein hienointa romaanissa on
sen aihe: iättömän taideteoksen luominen. Mestari Andreas selittää Pelliinalle,
mitä työ vaatii. Nöyryys tulee vasta työn tekemisen jälkeen.
”– Työtä aloittaessaan maalari ei
saa epäillä itseään. Sinun pitää olla kova ja lujatahtoinen, Andreas neuvoi. –
Katso ympärillesi. Katso kirkkoa. Tällaista työtä ei voi suunnitella eikä
tehdä, jollei ole korskeutta täynnä, sen sinulle sanon. Pitää uskoa itseensä ja
taitoihinsa ja siihen, että kaikki onnistuu. Muuten ei ole uskallusta eikä
voimaa aloittaa.”
Anneli Kanto: Rottien pyhimys
Gummerus 2021, 7. painos, 409 s.
1. painos myös 2021
***********
Helmet-haaste: 27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva.
Tämä oli yksi viime vuoden parhaista kotimaisista. Hattulan kirkossa en ole käynyt, mutta Lohjan Pyhän Laurin kirkossa kyllä. Upeat on koristelut.
VastaaPoistaMinäkään en ole käynyt Hattulan kirkossa. Lohjan kirkossa kävin viime kesänä osin tämän kirjan maineen innoittamana.
PoistaTätä on luettu blogeissa uutterasti. Voisin ehkä itsekin joskus kokeilla, tosin ihan valtaisaa kiinnostusta minulle ei teoksen pariin ole.
VastaaPoistaMinä pidin tästä. Pidän yleensäkin hyvin kirjoitetuista ja taustoitetuista historiallisista romaaneista.
Poista