Carme Chaparro: La química del odio

 

La química del odio (vihan kemia) on toinen kirja komisario Ana Arénista kertovassa sarjassa. Olen lukenut ensimmäisen osan No soy un monstruo, joka pitäisikin olla luettuna ennen tätä toista osaa. Siihen viitataan paljon. Kirjoja ei ole suomennettu.

Ana on saanut ylennyksen Madridin murhatutkintojen johtajaksi. Hän palaa töihin pitkältä masennuksesta johtuvalta sairauslomalta, jolle hän joutui edellisessä kirjassa tutkitun jutun jälkeen. Anan työhön paluu osuu jouluun, ja juuri silloin tapahtuu kansakuntaa kuohuttava murha. Uhri on avioliittojen kautta kuuluisuuteen kivunnut ja viimeiseltä mieheltään herttuattaren arvonimen saanut julkkiskaunotar. Seuraavaksi kuolee neljä ihmistä, kun sairaalan hissin lattia pettää kuudennessa kerroksessa. Kaikki viisi kuolemaa liittyvät toisiinsa, ja vielä yksi kuudeskin. Murhien yhdistäminen samaan tekijään perustuu hänen jättämiinsä vihjeisiin.

Kirjassa käytetään tutkimuksen apuna kekseliäästi nykytekniikkaa, kuten esineiden Internetiä. Nimessä oleva kemia viittaa kuoleman väriin (el color de la muerte), jolla tekijä merkitsee murhansa. Sen löytämisessä auttaa kannettava spektrometri.

Tässä kirjassa on muutamia piirteitä, joista en pitänyt. Ensinnäkin se on pitkitetty. Olisi voitu hyvin lyhentää. Toiseksi Anaa inhoavan pomon käytös on täysin yliampuvaa. Kolmanneksi murhilla on yhteys Anaan itseensä, varsin mielikuvituksellisen juonen kautta. Dekkarit, joissa poliisit ovat liian lähellä tutkimiaan juttuja, eivät ole koskaan olleet suosikkejani. Kirjan lopussa oleva koukku viittaa siihen, että myös sarjan jo ilmestyneessä kolmannessa osassa rikos liittyy Anaan.

Carme Chaparro: La química del odio
Espasa 2018, 412 s.