Bernhard Schlink: Abschiedsfarben

 

Abschiedsfarben (suom. Jäähyväisvärit, WSOY 2022) on novellikokoelma. Sen yhdeksässä novellissa jätetään eri tavoin jäähyväisiä. Joissakin hyvästellään kuolleita tai kuolevia. Toisissa jotakin muuta, kuten lyhyessä novellissa Jahrestag (Vuosipäivä), jossa seitsemänkymppisellä kirjailijalla on 33-vuotias naisystävä. Heidän tapaamisensa vuosipäivänä mies ymmärtää olevansa suhteesta hyötyvä osapuoli ja alkaa jättää naiselle henkisesti hyvästejä, vaikka ei aio luopua hänestä.

Useimmissa novelleissa päähenkilö on vanha mies, joka palaa muistoissaan johonkin elämänsä kipukohtaan. Usein muisto on hänelle itselleen epäedullinen, vaikka hän yrittääkin kaunistella tekemisiään. Kokoelman aloittavassa novellissa Künstliche Intelligenz (Tekoäly) kertoja ja hänen ystävänsä Andreas olivat olleet DDR:n kybernetiikan ja tietojenkäsittelytieteen uranuurtajia. Kertoja vihjasi nimettömänä Stasille Andreaksen aikeista paeta maasta. Andreas joutui muutamaksi vuodeksi vankilaan. Kertoja nimitettiin alan instituutin johtoon, eikä Andreasta, joka olisi ollut ansioituneempi. Nyt Andreaksen historioitsijatytär kirjoittaa tutkimusta DDR:n tietojenkäsittelyn alkuajoista, ja kertoja pelkää petoksensa paljastuvan Stasin arkistoista. Hän puolustelee tekoaan itselleen läpinäkyvästi huonoin perustein. Sovinnolliset jäähyväiset muutama vuosi sitten kuolleelle Andreakselle hän on jättävinään ajatuksissaan.

Joskus sovitus onnistuu paremmin, kuten novellissa Amulett (Amuletti), jonka päähenkilö on poikkeuksellisesti nainen. Sabine ja hänen miehensä olivat eronneet, kun mies rakastui perheen kauniiseen au-pairiin. Sabine oli hyvin katkera, eikä ollut pitänyt mieheen mitään yhteyttä. Mies pyytää tapaamista, kun on kuolemaisillaan syöpään. Sabine suostuu, ja tapaamisessa mies antaa hänelle äitinsä kultaisen amuletin, jonka tämä oli halunnut päätyvän Sabinelle. Mies ei pyydä anteeksi, mutta amuletti johtaa keskusteluun, joka vapauttaa Sabinen vihastaan.

Schlinkin novellit ovat hyvin inhimillisiä. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Aina ei ole selvää kuka käyttää hyväksi ketä, vai käyttääkö. Pidin novelleissa myös siitä, että useimmiten niiden lopetus ei ollut sellainen, mihin alku tuntui johdattavan. Kirjan suomennoksesta oli äskettäin positiivinen arvio Helsingin Sanomissa.

Bernhard Schlink: Abschiedsfarben
Diogenes Taschenbuch 2022, 232 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2020