maanantai 4. heinäkuuta 2022

Maaza Mengiste: Varjokuningas


Luin äskettäin viimevuotisen nobelistin Abdulrazak Gurnahin romaanin Loppuelämät. Siinä aiheena on siirtomaavalta Tansaniassa varsinkin ensimmäisen maailmansodan aikaan. Varjokuningas sijoittuu Etiopiaan, ja aikana ovat toista maailmansotaa edeltäneet vuodet, jolloin Mussolinin Italia yritti valloittaa Etiopian. Etiopia on poikkeuksellinen Afrikan maa sikäli, että se ei ollut minkään eurooppalaisen valtion vallan alla lukuun ottamatta Italian lyhyttä kautta 1936–1941.

Hirut on Kidanen ja Asterin palvelija, tai oikeastaan orja. Kidane on sotapäällikkö, joka johtaa omia joukkojaan taistelussa italialaisia vastaan. Hirutin, Asterin ja Kidanen väliset suhteet muuttuvat koko kirjan ajan. On arastelevaa ihastusta, mustasukkaisuutta, himoa, julmuutta, ja lopulta toveruutta. Asterista ja Hirutista tulee taistelijoita. Heistä ja muista naisista.

Nyt ei ole oikea aika teeskennellä, että olemme vain vaimoja, siskoja tai äitejä, hän [Aster] sanoo. Me olemme enemmän.”

Varjokuningas on paikoin hyvin raaka, mutta niinhän sota on. Ensimmäinen Hirutin kokema taistelu on kaoottinen. Se päättyy italialaisten lentokoneesta pudottamaan sinappikaasuun. Hirut pääsee pakenemaan, mutta näkee kaasun aiheuttaman tuhon. Wikipedian mukaan italialaiset todella käyttivät taisteluissa sinappikaasua.

Pidin Varjokuninkaasta, sen – taas kerran – eurooppalaiselle tuntemattoman historian esille tuomisesta sekä ihmisistä, jotka olivat monitahoisia tunteineen, eivät yksinomaan hyviä tai pahoja. Tosin loppupuolella painopiste siirtyi hieman liikaa italialaisten joukkojen komentajaan ja valokuvia ottaneeseen italialaiseen sotilaaseen, vaikka hänen valokuvansa ovatkin tärkeitä. Varjokuningas on kuitenkin tarina naisista.

Laulakaa, tyttäret, tästä naisesta ja niistä tuhansista, lukemattomista muista, jotka kiitivät tuulen lailla vapauttamaan maata myrkkypedon kynsistä.

Yksi pieni huomautus suomennoksesta: kolmion ’equal angles’ eivät ole suomeksi tasa-arvoisia kulmia, vaan yhtä suuria.


Maaza Mengiste: Varjokuningas
Suomentanut Aleksi Milonoff
Atena 2022, 501 s.
Englanninkielinen alkuteos The Shadow King 2019

***********

Helmet-haaste: kohta 8. Kirjassa löydetään jotakin kadotettua tai sellaiseksi luultua.

Maailmanvalloitus: Etiopia.

4 kommenttia:

  1. Olen tätä joskus kirjastossa katsellut, mutta tuo raakuus saa epäröimään. Hyvä, että nykyään on alettu suomentamaan enemmän afrikkalaista kirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä otin Varjokuninkaan luettavaksi nimenomaan Etiopian vuoksi.

      Poista
  2. Sinappikaasu ja sota kuulostavat kamalilta. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on ollut ihan karmeaa, joten sotakirjat jäävät nyt vähemmälle huomiolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä näyttää ihmiset aika raadollisina. Pystyin kuitenkin lukemaan ilman ongelmia.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.