Yasunari Kawabata: Kioto

Olipa kaunis kirja! Kioto alkaa keväällä kirsikankukkien aikaan ja päättyy talven lumisateeseen. Siinä välissä kaupungissa vietetään perinteisiä juhlia, koko heinäkuu Gion-juhlaa, elokuussa Daimonji-juhlaa, myöhemmin vuodenaikajuhlaa.

”Kiotosta, tuhannen temppelin kaupungista, ei suotta sanota, ettei päivää ilman suurempaa tai pienempää pyhää.”

Kangastukkukauppiaan tyttären Chiekon elämässä tapahtuu muutoksia. Chieko on löytölapsi. Hänet oli jätetty vauvana kauppiaan talon oven eteen. Lapseton pariskunta on kasvattanut hänet omana rakkaana tyttärenään. Chieko saa sattumalta selville alkuperänsä ja tapaa kaksoissisarensa. Samaan aikaan hänen elämäänsä ilmestyy sulhasehdokkaita.

Kiotossa on pidättyvästi kerrottuja suuria tunteita ja hienovaraisia ihmissuhteita, jotka jäävät avoimiksi.  Varsinainen päähenkilö on kaupunki, sen puistot, sitä ympäröivät setrimetsät, juhlat ja niihin liittyvät tavat, perinteinen pukeutuminen, obit ja kimonot – kaikki kaunis, mikä ajatuksissa kuuluu Japaniin.

”Tämä kirsikkapuu heleine kukkineen ja riippuvine oksineen oli tavattoman upea ja laajalti kuulu. Kuin itkupajulla riippuivat oksat laajassa kehässä. Kun he menivät puun alle, ravisti kevyt tuulenhenki terälehtiä Chiekon jalkoihin ja olkapäille. Jokunen kukka putosi veteen ja jäi kellumaan; niitä ei ollut monta, seitsemän tai kahdeksan.”

Yasunari Kawabata: Kioto
Saksankielisestä laitoksesta suomentanut Eeva-Liisa Manner
Tammen Keltainen kirjasto 1969, 193 s.
Japaninkielinen alkuteos Koto 1962

***********

Helmet-haaste: kohta 44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi.