Tyyni Tuulio: Aleksandra Gripenberg

Aleksandra Gripenbergin (1857–1913) nimi nousee silloin tällöin esille kirjoissa, joissa käsitellään naisten asemaa. Gripenberg oli naisasian pioneereja Suomessa. Hän oli syntyisin ruotsinkielisestä yläluokkaisesta perheestä, mutta oli siitä huolimatta vakaumuksellinen fennomaani. Hän ei koskaan oppinut suomea kunnolla ja ilmeisesti kärsi puutteestaan koko uransa ajan. Esimerkiksi eduskunnassa hän kuitenkin puhui aina suomeksi.

Tyyni Tuulion kirjoittama elämäkerta vuodelta 1959 on ollut kirjahyllyssäni vuosia. Päätin lopulta lukea sen tämänvuotiseen Naistenviikko-haasteeseen. Kirjoittajalla on ollut käytössään runsaasti lähdemateriaalia. Gripenbergin kirjeenvaihtoa on säilynyt paljon. Hän oli pitkään Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtaja, ja siltä ajalta on käytössä kokousten pöytäkirjoja. Gripenberg päätoimitti yhdistyksen lehteä Koti ja Yhteiskunta ja kirjoitti siihen itse paljon.

Minulle uusi asia oli, että Gripenberg halusi alun perin kirjailijaksi. Häneltä on julkaistu kaksi novellikokoelmaa, Berättelser ja Strån. Hiukan huvittavalta tuntui lukea, että saadakseen arvioita omista kirjoituksistaan Gripenberg meni nuorena tyttönä suoraan Zacharias Topeliuksen luo. Topelius piti tarinoista ja avusti Gripenbergiä niiden julkaisemisessa. Romaanihaaveet jäivät, kun Gripenberg lähti mukaan naisasialiikkeeseen. Myöhemmin hän kirjoitti matkakertomuksia ja tietokirjoja, mutta myös humoristisia kantaaottavia näytelmiä.

Elämäkerrasta selviää, että Gripenberg oli velvollisuudentuntoinen ja määrätietoinen. Nämä ominaisuudet tulivat esille jo lapsuudessa. Muuten hänen yksityiselämänsä jää julkisen elämän varjoon. Gripenberg ei mennyt koskaan naimisiin, ja kirjasta saa sen käsityksen, että hän omistautui täysin naisasialle. Gripenbergin ehdottomuudesta johtuivat ehkä jotkut kiistat suomalaisen naisasialiikkeen sisällä. Niitä elämäkerrassa selostetaan liiankin yksityiskohtaisesti.

Aleksandra Gripenberg oli konservatiivinen naisasianainen. Luopuessaan Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtajuudesta hän sanoi jäähyväispuheessaan mm.

”Kuinka syvästi tunnenkin oman työni puutteet, olen kuitenkin järkähtämättömän varma siitä että Suomen Naisyhdistys on toiminut oikeaan suuntaan. Uudet ajat voivat vaatia uusia muotoja, mutta suunnan tulee pysyä samana: työn naisen saattamiseksi oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti tasa-arvoiseksi miehen kanssa tulee tapahtua kristillisen siveellisyyden pohjalla.”

Vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen Gripenberg kirjoitti eräälle ystävälleen, että ”me emme ole siihen valmiita”. Hän ei tarkoittanut äänestämistä, vaan vaalikelpoisuutta. Siitä huolimatta hän suostui, kun Suomalainen puolue pyysi häntä ehdokkaakseen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa. Hän tuli valituksi suurella äänimäärällä.

Gripenberg oli Suomen aloittelevan naisasialiikkeen kasvot ulkomailla. Hän oli Suomen Naisyhdistyksen edustajana Washingtonissa vuonna 1888 pidetyssä ensimmäisessä kansainvälisessä naiskongressissa, jossa perustettiin The International Council of Women (ICW). Gripenberg oli kielitaitoinen ja taitava verkostoitumaan. Hän oli kirjeenvaihdossa monien aikakauden johtavien naisasianaisten kanssa. Hän myös toimi aktiivisesti esimerkiksi matkustamalla ICW:n edustajana muutamiin eurooppalaisiin maihin edesauttamaan naisyhdistysten perustamista.

Aleksandra Gripenbergin elämäkerta oli hyvä tietopaketti varhaisen suomalaisen naisasianaisen toiminnasta.

Tyyni Tuulio: Aleksandra Gripenberg
WSOY 1959, 356 s.