Elvira Navarro: La ciudad feliz

 

Elvira Navarron La ciudad feliz (Onnellinen kaupunki) on omasta kirjahyllystäni. Ostin kirjan muutama vuosi sitten. Kirjassa on kaksi pienoisromaania tai pitkää novellia, Historia del restaurante chino Ciudad feliz (Tarina kiinalaisesta ravintolasta Ciudad feliz) ja La orilla (Ranta). Ne voi lukea erillisinä, vaikka molempien tapahtumapaikka on Valencia, ja lapsipäähenkilöt ovat toistensa ystäviä. Yhtymäkohdat ovat vain mainintoja. Kummassakin keskitytään yhteen lapseen.

Molempien kertomusten teema on sama: lasten ja vanhempien maailmat eivät kohtaa. Tarinassa kiinalaisesta ravintolasta perhe on lähtenyt Kiinasta, koska perheen isä on vangittu pariksi viikoksi. He lähtevät ennen kuin tapahtuu mitään pahempaa. Kahdesta pojasta nuorempi, Chi-Huei, on jätetty ensin Kiinaan tädin hoitoon. Chi-Huei ei pääse vielä teininäkään yli siitä, että viikoittaisissa puheluissa hänet luvattiin aina hakea muutaman kuukauden kuluttua, mutta aika venyi vuosiksi.

Tarinassa La orilla ongelmat alkavat, kun Julia kadottaa rahan, jonka oli saanut Hello Kitty -laukun ostamiseen, ja valehtelee, että oli ostanut laukun ja että se oli ryöstetty häneltä. Kun hän jää kiinni valheestaan, vanhemmat rankaisevat häntä. Julia kokee rangaistuksen epäoikeudenmukaiseksi. Hän kapinoi ja yrittää tehdä eroa vanhempiinsa hakemalla kontaktia kerjäläiseen, jonka uskoo tarkkailevan itseään. Tytön käytös huolestuttaa vanhempia, varsinkin kun kerjäläinen on parikymppinen mies.

”Miksi luulette, että kieltämällä minua menemästä ulos viikolla, teette sen, mikä on minulle parasta?”

 ”¿Por qué creéis que prohibiéndome salir entre semana estáis haciendo lo mejor para mí?”

Nämä kaksi lasten maailmaan eläytyvää kertomusta olivat välillä aika piinallista luettavaa, etenkin jälkimmäinen. Lapsi ei osannut selittää käytöstään, eivätkä vanhemmat ymmärtäneet häntä.

Elvira Navarro: La ciudad feliz
Mondadori 2009, 181 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen.