Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

Ukkoshuilu alkaa Joonan tarinalla. Joona on kauppamies, joka kokee kovia Ninivessä yrittäessään myydä kirjoitustaulujen lukemista helpottavaa näkökiveä. Joona joutuu seikkailuun, jonka aikana maaginen ukkoshuilu päätyy hänen omistukseensa. Joona on juuri se Raamatusta tunnettu Joona, joka päätyy valaan vatsaan. Kirjassa on tarinasta oma tulkintansa. Kertomus Joonasta tuo mieleen Mika Waltarin historialliset romaanit. Teksti kulkee waltarimaiseen tyyliin.

Joonasta siirrytään nykyaikaan ja meteorologi Leenaan. Leena sotkee miesasiansa, ja hänestä tulee tyttärensä Leian yksinhuoltaja. Työasiatkin ovat sekaisin, mutta ilman Leenan omaa syytä. Leena kirjoittaa Säätyttö-blogia.

”Vaikka en ole hiukkaakaan uskonnollinen – sanoisin, että päinvastoin – luulen, että sää edustaa juuri niitä korkeampia voimia, jotka saivat ihmiskunnan kehittämään jumalia. Sää on vahva ja armoton. Se on vastustamaton voima. Se on joskus ennakoimaton, joskus hyvinkin avoimesti aikeensa paljastava.”

Ukkoshuilun Leena löytää Kanarian-matkalla. Leenan taistelusta itsekunnioituksen ja työpaikan säilyttämiseksi kehittyy pikkuhiljaa jännityskertomus, jossa äkillisillä sääilmiöillä on ratkaiseva rooli. Lukijaa jännittää vähemmän kuin Leenaa, koska hänelle paljastetaan enemmän. Lukija vain harmittelee Leenan hyväuskoisuutta.

Ukkoshuilun maagisine ominaisuuksineen pystyy hyvin kuvittelemaan Joonan ikivanhaan tarinaan. Sen sijaan minun sisäinen realistini ei saanut sitä millään istumaan muutoin täysin tavalliseen elämään nyky-Suomessa. Siitä huolimatta, että Leena yritti välillä keksiä tieteellisiä selityksiä.

Ukkoshuilu muodostui siis minulle varsin ristiriitaiseksi lukukokemukseksi.

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu
Otava 2021, 440 s.

***********

Leenan blogikirjoitusten lisäksi Ukkoshuilussa on jonkin verran sähköposteja, joten se sopii hyvin Helmet-haasteen kohtaan 22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä.