Kolme
historioitsijaa, Marc, Mathias ja Lucien, ovat kukin tahollaan joutuneet
rahapulaan. Heidän ammatilliset erikoisalansa ovat erilaisia. Marc tutkii
keskiaikaa, Mathias esihistoriaa ja Lucien ensimmäistä maailmansotaa. He eivät
löydä rahoittajia tutkimuksilleen ja haalivat toimeentulonsa satunnaisista
lähteistä. He päättävät vuokrata yhdessä vanhan ränsistyneen talon, jonka
saavat asuttavakseen halvalla, kun lupaavat korjata taloa. Heidän lisäkseen
sinne asettuu asumaan Marcin eno ja kummisetä Vandoosler, ex-poliisi, joka on
saanut potkut. Hän nimeää nuoret asuinkumppaninsa uudelleen.
”Kaikki
kolme miestä olivat omituisesti liimautuneet kukin yhden suuren ikkunan ääreen
ja katsoivat pihaan iltahämärässä. Näiden holvikaarten alla seistessään he
olivat kuin kolme selin käännettyä patsasta. Lucien vasemmalla, Marc keskellä,
Mathias oikealla. Pyhä Luukas, Pyhä Markus ja pyhä Matteus, jokainen
kivettyneenä omaan alkoviinsa.”
Tapahtumat
lähtevät liikkeelle puusta. Evankelistojen naapuritalon puutarhaan ilmestyy yöllä
puu, jota talon asukkaat eivät ole istuttaneet. Kuukauden mietittyään talon
rouva Sophia pyytää naapureiltaan palvelusta. Hän haluaa, että he kaivavat
kuopan ja tarkistavat, ettei puun alle ole haudattu jotain, mitä siellä ei
pitäisi olla. Korvaus kaivamisesta on avokätinen. Puun alta ei löydy mitään,
mutta jonkin ajan kuluttua Sophia katoaa. Evankelistat alkavat selvittää
katoamista yhdessä Vandooslerin kanssa. Ensimmäinen ruumis ilmestyy tarinaan
vasta yli sadan sivun jälkeen.
Fred
Vargasin tyyli on mietiskelevä, pohdiskeleva, suorastaan filosofinen. Samaan
tapaan hän on kirjoittanut Adamsberg-sarjaansa, jonka kirjoista olen lukenut
muutaman. Kolme evankelistaa ovat myös sopivia kohteita lempeälle huumorille. Rajua
toimintaa ja jännitystä kaipaavien kannattaa valita luettavakseen jotakin muuta
kuin Vargasia, vaikka kirjan lopussa on melkoisia kiemuroita ennen kuin oikea
murhaaja saadaan kiinni. Kaikkein tärkein on kuitenkin vastaus tähän
kysymykseen: Kuka istutti puun?
Fred Vargas: Pystyyn, kuolleet!
Suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2019, 3. painos, 299 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi 2002
Ranskankielinen alkuteos Debout les morts 1995
***********
Evankelistojen asumismuoto saa tämän kirjan sopimaan Helmet-haasteen kohtaan 42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä.
Minulla on hyllyssä Vargasin kirja Ei takkaa, ei tupaa. En tiedä kumpaan sarjaan kuuluu, mutta ykkösosa se ei ainakaan ole. Ei ole tullut vielä tartuttua.
VastaaPoistaEi takkaa, ei tupaa on Evankelistat-sarjan kolmas ja viimeinen osa. Ainakaan Adamsberg-sarjassa kirjojen lukujärjestyksellä ei ollut merkitystä rikostapausten kannalta. Päähenkilöiden yksityiselämän seuraamiseen sillä tietysti oli vaikutusta.
PoistaEn ole lukenut vielä yhtään Vargasin dekkaria. Kirjahyllyssä olisi yksi, nimeltään Muistoksi käynnistäsi.
VastaaPoistaSuosittelen, jos joskus kaipaat vähän rauhallisempaa dekkaria.
Poista