Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

Olen lukenut kaksi Pierre Lemaitren dekkaria, mutta ne olivat niin raakoja, etten aio lukea niitä lisää. Vuoden 2013 Goncourt-palkinnon voittanutta romaania Näkemiin taivaassa minulle on kehuttu niin paljon, että otin sen luettavaksi, kun se sattui olemaan kirjastossa näkyvillä.

Näkemiin taivaassa alkaa ensimmäisen maailmansodan viimeisestä päivästä ja jatkuu siitä jonkin aikaa eteenpäin. Albertin ja Édouardin elämät liittyvät toisiinsa, kun Édouard pelastaa Albertin kuolemasta, mutta haavoittuu itse kammottavalla tavalla kasvoihin. Albert tuntee olevansa vastuussa Édouardista. Heitä vainoaa Henri d’Alnay-Pradelle, upseeri, josta he eivät pääse eroon sodan jälkeenkään. Henri on yksi epämiellyttävimpiä tapaamiani kirjallisia hahmoja. Hänen appensa sanoo hänelle mielipiteensä päin naamaa:

”Olette läpikotaisin turmeltunut, täysin häikäilemätön ja loputtoman ahne, ja olen varma, että teidän tulee käymään todella huonosti.”

Muista henkilöistä tärkeitä ovat Édouardin upporikas ja poliittisesti vaikutusvaltainen isä, jonka välit poikaansa ovat poikki, sekä Albertin ja Édouardin vuokraemännän pikkutyttö Louise, joka ainoana suhtautuu luontevasti Édouardin vammaan.

Näkemiin taivaassa on jollain selittämättömällä tavalla epätodellisen tuntuinen, ei nyt ihan sadunomainen, mutta jotakin sinnepäin. Tämä siitä huolimatta, että siinä on brutaaleja tapahtumia ja tekoja, joista makaaberein perustuu kirjailijan jälkisanojen mukaan todellisuuteen. Kirjan mielikuvituksellisesta juonesta en halua paljastaa alkuun kirjoittamaani enempää. Sen voin sanoa, että aiheena on erilaisuuden hyväksyminen. On katkeraa, että siihen tarvitaan kuolema.

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa
Suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva 2014, 546 s.
Ranskankielinen alkuteos Au revoir là-haut 2013