maanantai 17. huhtikuuta 2023

Heikki Kännö: Ihmishämärä

 

Ah mikä uppoutuminen ihmiskunnan tulevaisuuteen ja germaanis-skandinaavisiin jumaltaruihin! Ihmishämärässä kohtaavat jumalten tuho ja paluu, Wagnerin oopperat ja Goethen Faust, Descartes ja Leibniz, ilmastonmuutos ja tekoäly.

Olen lukenut jonkin verran germaanisesta mytologiasta ja käynyt Wormsin Nibelungenmuseossa, mutta Ihmishämärää lukiessa piti googlailla tietoja jumalista ja heidän kohtaloistaan. Ensimmäinen näkemäni ooppera oli Reininkulta, mutta Ihmishämärässä tärkeämpi on Jumalten tuho, saksaksi Götterdämmerung, joka on antanut kirjalle nimensä. Götterdämmerung on tarkemmin käännettynä Jumalhämärä, siitä tuhoaan kohti kulkevan ihmiskunnan Ihmishämärä.

Tuulten ja tulvien myllertämä saksalainen maisema oli väistämättä vertautunut Richard Wagnerin Götterdämmerungin tulimyrskyyn ja vedenpaisumukseen, jotka oopperan dramaattisessa lopetuksessa karkottavat jumalat hämärään ja käynnistävät ihmisen aikakauden.
– Entä jos nyt on määrä käydä päinvastoin? Engelbertha ajatteli junan ikkunasta avautuneet näkymät sekä Hans Otterin calvadoslasia nuuhkiva hahmo mielessään.

Ihmishämärän nykyaika on lähitulevaisuudessa, noin vuonna 2050. Engelbertha kasvattaa Saksassa kullanvärisiä omenoita ja näyttää vuosikymmeniä kuudenkymmenenviiden vuoden ikäänsä nuoremmalta. Hänen aviomiehensä on taiteilija Baldovino, joka on mukana projektissa, jossa CERN-tiedekeskuksessa ohjelmoidaan ajatustyöhön pystyvää tietokonetta. Engelbertha ja Baldovino saavat maatilalleen vieraaksi hämmennystä herättävän vanhuksen Hans Otterin, joka kertoo heille tarinaa jumalten tuhosta ja uskottelee olevansa ylijumala Wotan.

Miten ihmiskunta voisi pelastua? Taiteen avulla. Kirjailijan valitsemat taiteilijat Ai Weiwei ja Marina Abramović saattavat olla jonkun mielestä luksusta, mutta eivätköhän he ole ”valonkantajia, muutoksen tulkkeja”, jollaiseksi Baldovinonkin pitäisi pyrkiä.

Kirjoittamani on pieni pintaraapaisu kaikesta Ihmishämärän sisältämästä. En edes kuvittele ymmärtäneeni läheskään kaikkea. Monadit, Vril, Akasha – ja paljon muuta. Mutta kirja on ehdottoman kiehtova ensimmäisestä sivusta viimeiseen.


Heikki Kännö: Ihmishämärä
Sammakko 2022, 1038 s.

***********

Yli tuhatsivuinen kirja sopii täydellisesti Helmet-haasteen kohtaan 23. Kirja on iso.


2 kommenttia:

  1. Mehiläistie tuli luettua juuri ennen koronaa ja jätti kyllä muistikuvia mieleen. Ihan en tempaantunut mukaan, mutta voisi silti kokeilla jotain Kännön muutakin romaania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut ennen lukenut Kännöltä mitään. Tämän jälkeen voisin yrittää jotakin toista hänen romaaneistaan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.