Julia Navarro: Una historia compartida

 

Julia Navarro (s. 1953) on suosittu espanjalainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Vaiennut veljeskunta on suomennettu, mutta ei muuta sen jälkeen. YLEllä muutama vuosi sitten näytetty sarja Kerro kuka olen perustui Navarron romaaniin Dime quien soy.

Una historia compartida. Con ellos, sin ellos, por ellos, frente a ellos (Jaettu historia. Miesten kanssa, ilman heitä, heidän puolestaan, heitä vastaan) ei ole romaani, vaan hyvin henkilökohtainen tietokirja. Navarro kertoo siinä naisista, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Jaetulla historialla hän tarkoittaa, että naisten elämästä ei voi kirjoittaa ottamatta huomioon miehiä, samoin kuin miesten elämästä ei pitäisi voida kirjoittaa huomioimatta naisia, vaikka usein niin onkin tehty. Navarro tunnustautuu feministiksi.

Navarro aloittaa Kreikan ja Egyptin myyttisistä naisista. Tästä osiosta huokuu hänen perehtyneisyytensä ja innostuksensa. Hän tulkitsee naisia omasta näkökulmastaan. Esimerkiksi Penelopea hän ei pidä pelkkänä uskollisena vaimona, vaan vahvana itsenäisenä naisena, joka piti kuningaskunnan hallinnassaan Odysseuksen harharetkien ajan.

Kirjoittaessaan tieteentekijöistä Navarro liikkuu selvästi itselleen vieraammalla alueella siitä huolimatta, että hän sanoo halunneensa nuorena fyysikoksi. Tuo haave piti jättää, koska koulussa matematiikka ja luonnontieteet eivät sujuneet. Hänen minielämäkerroissaan esiintyvät tutut Marie Curie, Lise Meitner ja Caroline Herschel muutaman muun ohella. Tässä mainitsen yhden yksityiskohdan, jonka Navarro tuo esille Marie Curien kohdalla. Curie tuli tunnetuksi miehensä sukunimellä, eikä omallaan, joka oli Skłodowska. Navarro ihmettelee, miten naiset monissa maissa hyväksyvät sukunimen vaihtamiseen liittyvän identiteetin menettämisen. Espanjalaiselle tuo hämmästely on luonnollista, sillä Espanjassa naiset eivät ole koskaan vaihtaneet sukunimeään mennessään naimisiin.

Koska Navarro on kirjailija, suurin osa kirjasta käsittelee kirjailijoita – ja filosofeja. Useinhan on edes turha tehdä erottelua tuon luokittelun välillä. Minulle uutta olivat nunnat, jotka Navarro nosti esiin. Hildegard Bingeniläisen nimi oli ennestään tuttu, mutta muut eivät. Entisinä vuosisatoina naisen piti mennä naimisiin, jolloin hän joutui miehensä vallan alle, tai hän voi mennä luostariin. Jotkut naiset ”valitsivat luostarin voidakseen ajatella”.

Runoilijoista Navarro pitää itselleen tärkeimpänä Anna Ahmatovaa. Romaanikirjailijoita hän käy läpi L. M. Alcottista Brontën sisarusten kautta Agatha Christieen, ja monta muuta tuttua lisäksi. Uudemmista häneen ovat tehneet vaikutuksen muun muassa Marguerite Duras, Nadine Gordimer ja Alice Munro. Minulle antoisinta oli espanjalaisten kirjailijoiden esittely. Espanjan kirjallisuudessa puhutaan sukupolvista 98 ja 27. Ensimmäiseen kuului muun muassa nobelisti Jacinto Benavente ja toiseen Federico García Lorca ja Vicente Aleixandre (nobelisti). Näihin ryhmiin kuului myös naisia, jotka historiankirjoituksessa usein unohdetaan. Navarron esille nostamista tunsin ennestään vain kaksi (Carmen Laforet ja Elena Quiroga), mutta se ei ole mikään ihme. Navarron mukaan heitä eivät tunne espanjalaisetkaan. Tilanne on paranemassa, koska jotkut pienkustantamot ovat alkaneet julkaista uudestaan heidän kirjojaan.

Una historia compartida on katsaus naisiin, jotka ovat olleet tärkeitä kirjailija Navarron elämässä. Useimmat heistä ovat olleet naisten tasa-arvon puolustajia. He ovat ”taistelleet ollakseen oman elämänsä päähenkilöitä.”

Julia Navarro: Una historia compartida
Plaza & Janés 2023, 407 s.

***********

Sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon.