Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset

 

Sergei Sergeitš on jäänyt asumaan pieneen kylään harmaalle vyöhykkeelle, jonka läntisellä reunalla ovat Ukrainan armeijan asemat ja itäpuolella ”Donetskin kansantasavallan” linjat. Vuosi on 2017. Muut asukkaat ovat lähteneet. Jäljellä ovat vain Sergeitš ja Paška, hänen vihamiehensä kouluajoilta saakka. Sergeitš on 49-vuotias entinen hiilikaivosten turvallisuuden tarkastaja. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä kivipölykeuhkon vuoksi. Vaimo ja tytär lähtivät jo ennen sotaa. Sergeitšin elämässä tärkeintä ovat hänen mehiläisensä.

”Sergeitš ei ollut säikkynyt sitä, että henki menee sodan takia. Sota oli herättänyt hänessä jonkinlaista hämmennystä ja tehnyt hänet yllättäen välinpitämättömäksi kaikkea ympärillä olevaa kohtaan. Kaikki tunteet tuntuivat kadonneen, paitsi yksi, vastuuntunto. Tämä tunne saattoi saada hänet levottomaksi mihin vuorokaudenaikaan tahansa, ja se kohdistui ainoastaan hänen mehiläisiinsä.”

Sergeitš sinnittelee ruoka- ja hiilivarastojensa varassa. Välillä hän ja Paška joutuvat tukeutumaan toisiinsa, ja Sergeitš alkaa ajatella Paškaa vihamiesystävänään. Tykkien jyly kuuluu taustalla, joskus ammus osuu kyläänkin, tarkka-ampujat pelottavat. Keväällä Sergeitš pakkaa mehiläispesät Ladan peräkärryyn ja lähtee etsimään niille turvallisia kukkamaita.

Auton rekisterikilvet paljastavat, että Sergeitš tulee Donbassista. Lännessä maanmiehet suhtautuvat häneen epäluuloisesti. Mieleeni tuli evakkojen kohtelu Suomessa. Sergeitš päätyy lopulta Krimille, jossa asuu tuttu mehiläishoitaja, joka on Krimin tataareja. Krimillä hän tuntee olevansa kuin mehiläinen vieraassa pesässä. Tataariyhteisö – ystävän perhettä lukuun ottamatta – vieroksuu Sergeitšiä, ja Venäjän hallinto puolestaan tataareja.

Harmaat mehiläiset on rytmiltään hidas ja rauhallinen. Sergeitšin puuhia ja ajatuksia seurataan tarkasti. Lukiessa kaihersi koko ajan huoli: miten tässä käy? Kirja kertoo ajasta ennen nykyistä Venäjän hyökkäystä, ja tieto jatkosta lisäsi lukemiseen ahdistusta. Sergeitšin ja hänen mehiläistensä kannalta loppu on kuitenkin toiveikas.

Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset
Suomentanut Arja Pikkupeura
Otava 2023, 385 s.
Venäjänkielinen alkuteos Серые пчелы 2018

***********

Helmet-haaste: kohta 34. Kirja kertoo Ukrainasta.