Olen
lukenut aikaisemmin Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanin Lumikko ja yhdeksän
muuta, jonka erikoisesta maailmasta pidin. Helmet-haasteen kohta ’Kirjassa
ollaan maan alla’ johdatti minut ajattelemaan Harjukaupungin salakäytäviä.
Vietin elämäni ensimmäiset seitsemän vuotta Jyväskylässä, ja vanha rakkauteni
kaupunkia kohtaan lisäsi mielenkiintoa.
Kustantaja
ja kirkkovaltuutettu Olli Suominen (!) on liittynyt Facebookiin. Hän tulee
hyväksyneeksi ystäviinsä lapsuudenkavereitaan, joiden kanssa hän oli
muodostanut viisikon, mutta joihin hän ei ollut pitänyt yhteyttä erään
järkyttävän tapauksen jälkeen. Viisikko oli seikkaillut harjun salakäytävissä. Nyt
ystäviltä alkaa tulla uhkaavia viestejä.
Facebookin
kautta Olli saa yhteyden myös entiseen ihastukseensa Kerttu Karaan, josta on
juuri tullut kansainvälinen menestyskirjailija. Kertun kirja on Elokuvallinen
elämänopas. Hänellä on omaperäisiä teorioita merkityksellisyyshiukkasista,
elokuvallisesta syväminästä ja hitaasta jatkumohakuisuudesta. Kertun avulla
Olli on pääsemässä pois oman elämänsä hitaasta jatkumohakuisuudesta. Harjukaupungin
salakäytävistä voisi sanoa, että sen aiheena on keski-ikäisen miehen
aviokriisi. Kuulostaa tylsältä, mutta sitä kirja ei todellakaan ole. Siinä on
elokuvallinen rakkaustarina, suuri salaisuus ja rikosjuoni. Siinä on maaginen
Jyväskylä. Ja erityisesti siinä on katoavia sateenvarjoja.
Wikipedian
mukaan Jääskeläinen kutsuu kirjoitustyyliään reaalifantasiaksi. Harjukaupungin
salakäytävissäkin on fantasiaelementtejä, varsinkin juuri niissä
salakäytävissä. Eniten pidin kirjassa elokuvaviittauksista, joita on paljon.
Onneksi olin nähnyt suurimman osan mainituista – ja lainatuista – elokuvista.
”Kaksi
mustaan nahkaan pukeutunutta nuorta seisoi toisiinsa kietoutuneina keskellä
aulaa, välittämättä mistään muusta kuin toisistaan ja suudelmasta, johon olivat
antautuneet. Olli muisti elokuvan Hurjapäät ja Kathien sanat Johnnylle: Kunpa
olisin menossa jonnekin. Kunpa sinä olisit menossa jonnekin. Voisimme mennä
yhdessä.”
Vinkki
lukijoille: Kannattaa kääntää viimeiseltä sivulta näyttävältä sivulta
eteenpäin. Siellä on vielä pienellä painettu teksti, jossa on yllätys.
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Atena 2010, 376 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 5. Kirjassa ollaan maan alla.
Aikamoista riskinottoa, että piilotetaan yllätys viimeiseltä näyttävän sivun jälkeen. Mutta hauskaa... En ole lukenut tätä kirjailijaa, mutta kiinnostavalta kuulostaa.
VastaaPoistaYllätyksen ohittaminen ei pilaa tätä kirjaa. Se on eräänlainen lisäulottuvuus.
PoistaJos haluat tutustua Pasi Ilmari Jääskeläiseen, suosittelen romaania Lumikko ja yhdeksän muuta. Siinä pyöritään kirjallisuusmaailmassa.
Lumikko ja yhdeksän muuta on mahtava romaani! Harjukaupungin salakäytävät minulla on omassakin hyllyssä, mutta vielä(kin) lukematta. Jostain syystä ei ole tullut sopivaa lukuhetkeä sille. Ja tämähän tosiaan sopisi tuohon Helmet-haasteen kohtaan, joten ehkäpä minäkin luen tämän siihen.
VastaaPoistaLumikko ja yhdeksän muuta on ainakin kansainvälisesti menestynein Jääskeläisen romaani. Se on käännetty monelle kielelle.
PoistaMinulla on suunnitteilla sama kirja samaan Helmetin kohtaan. Luin tämän joskus vuosia sitten, mutta en muista oikein mitään.
VastaaPoistaTässä on niin paljon kaikenlaista, ettei ole ihme, ettei pysy muistissa.
PoistaPistin Helmetin kohtaan jo Smittenin murhan, kun kuollut löytyi syvältä kaivosta. Jääskeläisen kirjoja voisin lukea ihan mielelläni.
VastaaPoistaMinä voin suositella!
Poista