SKS:n julkaisema teos sisältää kaksi Maria Jotunin novellikokoelmaa: Kun
on tunteet vuodelta 1913 ja Tyttö ruusutarhassa vuodelta 1927. Joidenkin novellien nimet olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta en ollut lukenut niitä.
Jotunin
novellityyli on omaperäinen. Useimmissa novelleissa on paljon dialogia.
Joissakin on pelkästään dialogia. Varsinkin kokoelman Kun on tunteet
lyhyet novellit ovat riemastuttavia humoristisuudessaan. Novellissa Kansantapa
emäntä juttelee naapurin Lois-Kaisalle, kun menee murjakkeeksi kutsumaltaan
saidalta mieheltä salaa kahville.
”Näetsen
mies, jonka otit, omasi on. Ja kun omasi on, toimeen sen kanssa tule. Mitatkoon
vaikka joka voinokareen kymmeneen kertaan, minä miestä sittenkin
kymmenkertaisesti kehvellän. Se on kansan tapa aina Aatamista asti.”
Novellissa
Hilda Husso Hilda soittaa aviottoman lapsensa isälle, ja luemme vain
Hildan osuuden puhelusta. Sopuisasti etenevässä keskustelussa on yllättäviä
käänteitä. YLE Areenassa on kuunneltavissa Emmi Jurkan loistava tulkinta Hilda
Hussosta.
Kun on
tunteet on hyvä yleisnimi Jotunin novelleille.
Novellit ovat sata vuotta vanhoja. Ihmisten tunteet tuskin ovat muuttuneet,
mutta novelleista näkyy, miten raha vaikutti ihmissuhteisiin. Oli herrasväkeä
ja palvelijoita, oli isäntiä, piikoja ja renkejä. Avioliitto oli naiselle
taloudellinen turva, ellei mies sitten ollut juoppo tai laiska. Novellissa Ikkunanpesijöitä
täti ja sisarentytär keskustelevat miehistä. Sisarentytär on päättänyt hyväksyä
leskimiehen kosinnan.
»Sanoin
vain, että nälkää näkemään en miehelään lähde. Minä tahdon syödä hyvin ja
leviästi, sanoin. ’Saat syödä mitä tahdot’, sanoi, ’On ollut työtä niin, ettei
kosimaankaan ole kerinnyt’, sanoi. ’Kyllä ne miehet luvata osaa’, sanoin,
’hullu se, joka niiden puheet totena pitää’, sanoin. ’Saat puolet tuloista
aina’, sanoi. ’Olisiko tuo totta’, sanoin. ’Tehdään vaikka kirjat’, sanoi. ’Ja
otapa huomioon, etten juo’, sanoi.»
Humoristisissakin
novelleissa on usein pohjalla kipeitä tunteita, eivätkä kaikki novellit suinkaan ole
humoristisia. Hyvä esimerkki on toisen kokoelman surullinen niminovelli Tyttö
ruusutarhassa. Kuoleva sisar kutsuu isosiskonsa ja tämän miehen
kuolinvuoteensa ääreen. Sisarusten välit olivat menneet poikki, kun isosisko
vei itselleen sisarensa kihlatun. Kuoleva käy houreissaan läpi raskasta
rakkaudetonta elämäänsä. Hänen kuoltuaan sisko on kiinnostunut lähinnä
sukuhopeista, jotka nyt saa itselleen.
Kirja on
julkaistu SKS:n sarjassa Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Sarjan
kirjoissa on aina muutama aikalaisarvostelu. Jotunin novellien arvostelut ovat
olleet hyvin positiivisia. Hänen asemansa taitavana novellikirjailijana on
tunnustettu jo hänen elinaikanaan.
Maria Jotuni: Kun on tunteet & Tyttö ruusutarhassa
SKS 1999, 262 s.
Teosten ensimmäiset painokset: Kun on tunteet 1913 ja Tyttö ruusutarhassa 1927
***********
Helmet-haaste: kohta 3. Kirjan nimessä on kasvi.
Voih! Kuinka suloista ja kirvelevää, tunteita mahtuu Jotunin novelleihin. Pitää lukea niitä enemmän, olen lukenut vain kerran yhden lukupiirin mukana.
VastaaPoistaJotunin novellikokoelmiahan on muitakin kuin nämä kaksi. Ihmettelin lukiessani, miksi en ole tarttunut näihin aiemmin.
PoistaOlen lukenut novellikirjan Kun on tunteet. Voisin lukea tämän novelliteoksen Sadan vuoden lukuhaasteeseen. Saisin täyteen 1910- ja 1920-luvut. Jotunin novellit ovat aivan mahtavia.
VastaaPoistaMolemmat novellikokoelmat olivat hyviä, mutta pidin oikeastaan enemmän juuri tuosta ensimmäisestä eli kokoelmasta Kun on tunteet.
Poista