Sergio del Molino: Lo que a nadie le importa

 

Espanjalainen Sergio del Molino kirjoittaa isoisästään. Lo que a nadie le importa (Mistä kukaan ei välitä; ei suomennettu) ei ole elämäkerta, vaan romaani. Isoisä José Molino, Espanjan sisällissodan veteraani, oli vaitelias. Sodasta hän ei puhunut lainkaan. Kirjailija käyttää mielikuvitustaan päästäkseen hiljaisuuden taakse. Isoisän kuollessa del Molino oli 17-vuotias.

Kirja jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa päättyy sodan loppumiseen ja toinen kertoo sodan jälkeisestä elämästä. José Molino joutui sotaan rekrytoituna Francon joukkoihin. Del Molino sanoo, että häntä kosketti erityisesti se, että isoisän myöhemmin keräämästä kirjallisuudesta päätellen hän oli etsinyt kertomusta kaltaisestaan sotilaasta, mutta ei löytänyt sellaista. Kirjoissa puhuttiin vain ihanteidensa puolesta taistelleista sotilaista. José Molinolla ei ollut ihanteita, ei ainakaan fasistisia. Sodassa hän yritti vain pysyä hengissä. Hän haavoittui vakavasti Ebron taistelussa, joka oli sodan käännekohta ja merkitsi tasavaltalaisten lopullista tappiota.

Sodan jälkeen José Molino muutti kotikaupungistaan Zaragozasta Madridiin. Hän oli köyhästä perheestä ja oli työskennellyt myyjänä kangaskaupassa. Hän sai töitä El Corte Inglésistä, joka oli tuolloin ainoastaan yksi miesten ja lasten vaatteita myyvä kauppa, eikä tavarataloketju, jollaisena se nyt tunnetaan. José Molino oli eläkkeelle pääsyyn saakka töissä El Corte Inglésissä myyjänä.

Sodan jälkeistä aikaa leimaa avioliitto naisen kanssa, jota kirjailija kutsuu isoisälleen vääräksi. Hän oli isoisänsä kuolinvuoteen äärellä, kun kuuli tämän sanovan vaimolleen

”Calla, que de ti no quiero ni que me cierres los ojos.”

(Ole hiljaa, sinulta en halua edes että suljet silmäni.)

Isoisän avioliitosta del Molino pystyy kirjoittamaan oman näkemänsä ja äitinsä kertoman perusteella. Minulle tuli kuitenkin vähän ikävä olo isoäitiin kohdistuvasta halveksunnasta. Sotatraumoista kärsivän hiljaisen ja vetäytyvän miehen kanssa eläminen ei varmaan ollut helppoa.

Del Molino kirjoittaa itsensä mukaan romaaniin. Se on usein aiheellista, esimerkiksi kun hän kiertelee etsimässä merkkejä sodasta paikoissa, joissa isoisä oli ollut taistelemassa. Sen sijaan muistelut omista huumehöyryisistä sekoiluista Madridin kaduilla tuntuivat aivan turhilta.

Romaani johdatti minut googlaamaan lisätietoja Espanjan sisällissodasta. Se antoi myös kuvan – ankean sellaisen – elämästä sodanjälkeisen Madridin ahtailla työläisperheiden kansoittamilla kujilla.

Sergio del Molino: Lo que a nadie le importa
Literatura Random House 2014, 255 s.