Vaeltavat vainajat on toinen osa R&R:n eli Sari
Rainion ja Juha Rautaheimon dekkarisarjasta Mortui non silent. Sarjan päähenkilöt
ovat rikosylikonstaapeli Ville Karila ja oikeuslääkäri Viola Kaario. Karila on yleensä
rauhallinen kokkaamista rakastava perheenisä, jonka lapset ovat jo lähteneet
omille teilleen. Kaario on kompleksisempi tapaus. Hänen osuutensa tässä
kirjassa on pienempi kuin sarjan ensimmäisessä osassa Vainajat eivät vaikene.
Rikosromaanista kun on kysymys
niin alussa löytyy ruumis. Tattarisuolla asuntovaunussa vuosikausia majaillut
erakoitunut mies on puukotettu. Tutkimukset johtavat melko pian murhan
alkulähteille 1970-luvulle ja kirjan kannessakin näkyvän helsinkiläisen
kerrostalon ullakkopaloon. Kirjan nykyaika on määritelty täsmällisesti vuoden
2010 pääsiäisen seutuun.
Tämän kirjan lukemista täytyy
lähestyä sopivassa mielentilassa. Kirja on todella hidas. Se on tietysti
valittu tyylilaji. Hitaalla kerronnalla luodaan vanhahtavaa tunnelmaa.
Ajatukset kulkevat Mika Waltariin, johon myös viitataan. Mitään raakuuksia ei
tarvitse pelätä, vaikka yksi ruumiinavauskohtaus kirjassa on. Sellaisenkin voi
kertoa monella tavalla.
Karilan työryhmän jäseniä
kuvataan hyväntahtoisella huumorilla, joka välillä kohdistuu myös rikosylikonstaapeliin
itseensä. Kirjailija Rautaheimo on tehnyt työuransa poliisin
väkivaltarikosyksikössä. Kun Karila seuraa aloittelevan rikoskonstaapeli
Pohjalaisen ensimmäistä epäillyn kuulustelua, lukija saa opetustuokion
kuulustelun oikeaoppisesta hoitamisesta.
Kirjassa jatkuu osittain sarjan
edellisen osan rikostapaus, joka kyllä saatiin tavallaan päätökseen, mutta
josta yksi juonne jäi kesken. Olen lukenut edellisen osan, joten tiesin, mistä oli
kysymys. Sen verran tässä taustoitetaan, että uskoisin että ei haittaa, vaikka
ensimmäinen osa olisi lukematta. Tämän kirjan rikokseen ykkösosan tapauksella
ei ole yhteyttä.
Omassa lajissaan Vaeltavat
vainajat on taitavasti kirjoitettu. Jos kaipaa räiskyvää toimintaa ja hiukset
pystyyn nostattavaa jännitystä, kannattaa valita joku toinen kirja.
R & R: Vaeltavat vainajat
Siltala 2022, 476 s.
Minulla on se ykkönen ihan vaiheessa edelleen. Pidän kirjan hahmoista ja kielestä, tapahtumissakin on kiinnostavuutta - ilmeisesti juuri tuo hitaus sitten tipauttaa kyydistä ja tulee pitkiä taukoja kirjan lukemiseen.
VastaaPoistaNämä kirjat kannattaisi tosiaan lukea aika lailla yhtä mittaa. Pituudestaan huolimatta ne ovat melko nopealukuisia.
Poista