F. Scott Fitzgerald: Yö on hellä

 

F. Scott Fitzgeraldin Yö on hellä on avioliittoromaani. Sen lähtökohta on erikoinen. Richard Diver (eli Dick) on psykiatri ja Nicole Warren on mielisairaalan potilas. Dick on ulkopuolisena vaikuttanut Nicolen parantumiseen. Satunnaisen tapaamisen jälkeen Nicole alkoi kirjoittaa Dickille kirjeitä, jotka edesauttoivat hänen tervehtymistään. Kun Dick ja Nicole myöhemmin tapaavat sairaalassa, Dick rakastuu.

”Hänen hiuksensa, jotka oli vedetty korvan taakse, pyyhkivät olkapäitä niin että näytti kuin hänen kasvonsa olisivat juuri tulleet esiin tukan seasta, kuin tämä olisi se nimenomainen hetki jolloin hän astui metsästä kirkkaaseen kuunvaloon.”

Dick ja Nicole ovat kumpikin yhdysvaltalaisia, mutta asuvat Euroopassa. Dick on alallaan tunnettu kirjoittamansa teoksen Psykologiaa psykiatreille perusteella. Nicole on upporikas perijätär. Dick on Nicolea hoitaneen psykiatrin lisäksi ainoa henkilö, joka tietää Nicolen skitsofrenian puhkeamisen perimmäisen syyn: hänen isänsä käytti tyttöä hyväkseen, omien sanojensa mukaan vain kerran.

Dick ja Nicole elävät normaalia (rikkaiden ihmisten) elämää: kaksi lasta, palvelijoita, talo Ranskan Rivieralla, lomat Sveitsin Alpeilla. Kirjan kuvaaman kymmenen vuoden aikana Nicolen sairaus nousee esille vain muutaman kerran, syynä epäilys Dickin kiinnostuksesta toista naista kohtaan. Avioliittoa katsotaan enemmän Dickin kuin Nicolen kannalta, ja jonkin aikaa myös Dickiin rakastuneen filmitähden näkökulmasta. Lukiessa on koko ajan tunne, että avioliitossa ei ole kaikki kohdallaan, että Dick ja Nicole rakastavat toisiaan, mutta tämä ei kuitenkaan voi jatkua näin.

”Hän ei voinut seurata Nicolen hajallemenoja ottamatta niihin osaa. Hänen intuitionsa norui hänestä hellyytenä ja myötätuntona – hän ei osannut toimia muuten kuin tyypillisellä modernilla tavalla, välittäjänä. Hän hankkisi Zürichistä sairaanhoitajan, joka illalla saisi ottaa Nicolen hoiviinsa.”

Romaanin kieli on kaunista. Ihmisten käytöstä ja heidän välillään väriseviä tunteita kuvataan tarkasti ja usein yllättävillä ilmauksilla. Lukiessani mietin aluksi, missä olen nähnyt saman tyylin, ja lopulta keksin, että Anita Brooknerin kirjoissa. Hän toki kirjoitti vuosikymmeniä Fitzgeraldin jälkeen.

Lukemassani painoksessa kansikuva on vuoden 1985 tv-minisarjasta. Kuvan hahmoista kumpikaan ei muistuta lainkaan mielikuvaani kirjan henkilöistä.

F. Scott Fitzgerald: Yö on hellä
Suomentanut Pentti Saarikoski
WSOY 1996, 5. painos, 424 s.; ensimmäinen painos 1964
Englanninkielinen alkuteos Tender Is the Night 1934

***********

Sadan vuoden lukuhaaste: 1930-luku.