Luin
aiemmin tänä vuonna Luiz Ruffaton romaanin Päättyy myöhäinen kesä, joka
oli minusta erinomainen. Positiivisen kokemuksen innoittamana tartuin romaaniin
Lissabonissa muistin sinut.
Sérgiolla sujuu huonosti
brasilialaisessa pikkukaupungissa Cataguasesissa. Hänen (pakko)avioliittonsa on
hajonnut, ex-vaimo on hermoparantolassa, appivanhemmat ottivat pienen Pierren
hoiviinsa, töistä tuli potkut ja äiti kuoli. Sérgio kuulee, että Portugalissa
voisi rikastua, ja sanoo ääneen lähtevänsä sinne. Sen jälkeen kaikki odottavat
hänen lähtevän, ja niin hänen on mentävä. Lissabonissa Sérgio joutuu
huomaamaan, ettei Euroopassa niin vain kerätä rahaa.
Romaani Päättyy myöhäinen kesä
oli puhdasta tajunnanvirtaa. Lissabonissa muistin sinut ei ole tyyliltään
aivan samanlainen, vaikka Sérgion ajatukset hyppelevätkin asiasta toiseen. Kirjassa
on myös huumoria, varsinkin alkuosassa, jossa kotikylän pojan lähtö maailmalle
herättää innostusta koko naapurustossa.
Teksti kulkee kepeästi, vaikka Sérgio
kohtaa vastoinkäymisen toisensa jälkeen. Portugalissa hän on toisen tai vielä
alemman luokan kansalainen, nimetön ”brassi”. Tarjoilijan työstä hänet
erotetaan, koska samalla palkalla saa töihin paremmin koulutettuja ja kielitaitoisempia
itäeurooppalaisia, jotka ovat lisäksi valkoihoisia. Olipa maa kumpi tahansa,
Brasilia tai Portugali, rehellisen köyhän ihmisen elämä on vaikeaa.
Kirjan alussa on Huomautus, jossa
Ruffato sanoo tekstin olevan ”vain kevyesti editoitu versio kaikesta siitä,
mitä Sérgio de Souza Sampaio (s. 7.8.1969 Cataguases, Minas Gerais)” kertoi
hänelle. Kirjailijoista ei aina tiedä. Ehkä on niin tai sitten ei. Joka
tapauksessa Lissabonissa muistin sinut on hyvä kirja.
Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut
Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Into 2018, 130 s.
Portugalinkielinen alkuteos Estive em Lisboa e lembrei de você 2009
VastaaPoistaRuffaton viljelemä tyyli on lähinnä toteavaa ja kantaaottavaa. Tarina etenee eloisasti. Lihaa ja verta olevien henkilöiden tuntemukset avautuvat ja sykkivät lukijalle sympatian merkeissä. Kaupunkien melu, tuoksut ja hajut viipyilevät nenänpielissä. Teksti kulkee ilmavan kevyesti ja luo tunteen siitä, että kirjailija on nauttinut sen pakotteettomasta tuottamisesta. Piristävä, elämänmyönteinen, pieni, mutta pippurinen väriläiskä!
Olet oikeassa. Kaikista Sérgion kokemista vastoinkäymisistä huolimatta kirja ei ole ankea.
PoistaKuulostaa mukavasti erilaiselta kuin mitä usein tulee luettua. Pitää panna korvan taakse.
VastaaPoistaLissabonissa muistin sinut on sujuvaa luettavaa, ja sivuja on vähän. Tätä olisi helppo kokeilla.
Poista