John Irving: Viimeinen tuolihissi

 

Olen lukenut kaikki John Irvingin kirjat lukuun ottamatta lasten kuvakirjaa Hiiri joka rapisi seinän välissä, joten pitihän minun lukea myös Viimeinen tuolihissi.

Päähenkilö ja minäkertoja on kirjailija Adam Brewster. Hänen elämässään on joitakin yhtymäkohtia Irvingiin. Hän on kutakuinkin Irvingin ikäinen, syntynyt ja käynyt koulunsa Exeterissä New Hampshiressa ja harrastanut painia. Adamin neljäs romaani on hänen läpimurtonsa. Trumpin voittaessa presidentinvaalit Adam asuu Torontossa, jossa Irvingilläkin on asunto.

””Hyvä että muutitte Kanadaan. Pääsette pakoon kaikkea tätä paskaa”, Matthew sanoi ja halasi Emiä.”

Yhteneväisyyksiä on enemmänkin, mutta siitä huolimatta Viimeinen tuolihissi ei ole omaelämäkerrallinen romaani. Se kertoo kirjailija Adam Brewsterin elämäntarinan.

Adamin tärkeimmät ihmiset ovat kaksi lesboparia ja transnainen, ja myöhäisellä iällä saatu poika, edellä lainauksessa puhuva Matthew. Em on yksi lesboista ja minusta kirjan hienoin hahmo. Em on miimikko, joka on lopettanut puhumisen. Hän ja Adamin serkku Nora esiintyvät yhdessä nimellä Yksiääninen lepakkoduo. He tekevät komediallisesti virittynyttä satiiria maailmanmenosta.

Koska kirjan aikaskaala on pitkä, siinä kuolee useita ihmisiä Adamin lähipiiristä. Irvingin tapaan jotkut kuolemista ovat hyvin erikoisia. Adam näkee myös haamuja, mutta se nyt ei ole kovin erikoista. Meillä kaikilla on omat haamumme. Adamin suhtautuminen politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin selviää Vietnamin sodan ja aidsin leviämisen yhteydessä. Vietnamiin hän ei itse joudu painissa saatujen vammojen ansiosta. Aids on suuri huoli Adamin läheisten vuoksi. Presidentti Reagan on heidän suuri inhokkinsa.

”Nora huomasi, että Reagan paasasi hurskaasti koulujen rukoushetkien ja syntymättömien lasten puolesta, mutta pysyi hiljaa aids-kriisistä.”

Viimeinen tuolihissi, 1236 sivua. Kirja on ilman muuta liian pitkä. Siinä on paljon henkilöitä ja paljon tapahtumia, osa molemmista varsin erikoislaatuisia. Siinä on myös toistoa ja paljon tarpeettoman tuntuista, esimerkiksi Adamin ensimmäiset mitä kummallisimmat seksikokemukset. Irvingin liberaali ja suvaitsevainen sanoma olisi tullut selväksi vähemmilläkin sivuilla. Rakennetta piristävät elokuvakäsikirjoituksen tyyliin kirjoitetut osuudet, jotka liittyvät Adamin tuntemattomaan isään. Kirjallisuusviittaukset ilahduttavat. Huomaa valkoinen valas kannessa!

John Irving: Viimeinen tuolihissi
Suomentanut Aleksi Milonoff
Tammen Keltainen kirjasto 2023, 1236 s.
Englanninkielinen alkuteos The Last Chairlift 2022

***********

Vaikka presidentit ovat vain kritisoitavia sivuhahmoja, sijoitan Viimeisen tuolihissin Helmet-haasteessa 2024 kohtaan 4. Kirjassa on presidentti.