José Saramago: Elefantin matka

 

José Saramagon Elefantin matka perustuu todelliseen tapahtumaan. Portugalin kuningas Juhana III lahjoitti elefantin vaimonsa serkulle Itävallan arkkiherttua Maksimilianille. Vuosi oli 1551. Portugalilaiset saattoivat elefantin Lissabonista Valladolidiin, josta itävaltalaiset veivät sen Wieniin. Saattueessa oli mukana kotimaahansa palaava arkkiherttua vaimoineen. Elefanttiparka joutui kävelemään pitkiä matkoja. Vähän helpotusta toivat laivakuljetus Espanjan rannikolta Rosasista Genovaan ja jokipurjehdus Itävallassa.

”Elefantti oli todellakin toista maata. Niin toista, ettei sillä ollut mitään tekemistä tämän maailman kanssa, sitä ohjasivat säännöt jotka eivät sisältyneet mihinkään tunnettuun käyttäytymisnormistoon, niinpä, kuten pian nähtiin, sille oli yhdentekevää, kulkiko se arkkiherttuan vaunujen edessä vai takana.”

Elefantti Salomon kyydissä kulkee sen intialainen hoitaja Subhro. Arkkiherttua käyttää valtaansa ja muuttaa nimet Suleimaniksi ja Fritziksi. Matkavauhdin ja ruokatauot määrää kuitenkin elefantti. Matkalla koetaan Espanjan kuivuus ja kuumuus, Alppien lumisateet ja kylmyys, ja kohdataan elefanttia ihmettelevät kansanjoukot.

Subhro puolestaan ihmettelee ihmisten käytöstä, ja välillä kertojakin lausuu oman mielipiteensä. Portugalin ja Espanjan rajalla on vähällä syttyä sotilaallinen konflikti naurettavan vähäpätöisestä syystä. Saramagon satiiri kohdistuu omanarvontuntoisiin tärkeilijöihin. Koomisimmissa kohtauksissa arvostelun kärki osuu katoliseen kirkkoon ja sen edustajiin. Piikkejä saavat myös tavalliset taikauskoiset ihmiset. Välillä kertoja puhuu suoraan nykyajasta kuten arvostellessaan oman kielen väheksyntää. Tämä sopisi myös nyky-Suomen intoon käyttää englantia.

”Portugalin kieli on lusitaanien järjestyksessä niin halveksittu että näinä aikoina, jolloin sivistyneet vajoavat barbaarisuuden tasolle, algarvea voi sanoa seuduksi missä portugalin kieli vaietaan kuoliaaksi.”

Edellä en ole tehnyt kirjoitusvirhettä, vaan kirjassa kaikki erisnimet kirjoitetaan pienellä kirjaimella.

Elefantin matka on satiirisen humoristinen. Se ei ole niin hauska, että naurattaisi ääneen, mutta siinä on teräviä huomioita, jotka saavat hymyilemään – tai huokailemaan.

Muualla blogeissa esim.: Jokken kirjanurkka, Luettua elämää ja Keltainen kirjasto.

José Saramago: Elefantin matka
Suomentanut Sanna Pernu
Tammen Keltainen kirjasto 2011, 226 s.
Portugalinkielinen alkuteos A Viagem do Elefante 2008

***********

Helmet-haaste: kohta 30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja.