Luin
viime vuonna Emily St. John Mandelin dystopiaromaanin Asema 11, joka oli
yksi vuoden parhaita lukukokemuksia. Sillä perusteella halusin tietysti lukea
myös Lasihotellin.
“Melissa
luotsasi heidät niemen ympäri, ja yhtäkkiä hotelli kohosi heidän edessään,
kumma hohtava palatsi keskellä metsän pimeyttä, ja silloin Walter käsitti
ensimmäistä kertaa, mitä Raphael oli tarkoittanut puhuessaan surrealismin
ripauksesta. Rakennus olisi ollut kaunis missä tahansa, mutta täällä se oli
täysin odottamaton, ja juuri odottamattomuus oli tärkeä osa sen lumovoimaa.”
Lasihotellissa on
paljon henkilöitä. Heistä useimmilla on yhteys hotelliin, toisilla tiukempi,
toisilla löyhempi. Kirja alkaa Vincentistä ja päättyy häneen. Vincent on kaunis
nainen, siis nimestään huolimatta nainen. Hänen veljensä Paul on tärkeä
henkilö, mutta vielä tärkeämpi on hotellin omistaja Jonathan Alkaitis. Lasihotellin
rakenne vaatii lukijalta tarkkaavaisuutta, jotta ihmisten yhteydet toisiinsa
pysyvät hallinnassa. Yhden Asema 11:n henkilön löysin.
Lasihotellin
keskeinen tapahtuma on miljardiluokan pyramidihuijauksen romahdus. Se vaikuttaa
kaikkien kirjan henkilöiden elämään. Joku joutuu rahan valtakunnasta vankilaan,
monen elintaso romahtaa ja he ovat lähellä pudota varjomaahan, ”he olivat
uponneet Yhdysvaltain pinnan alle, he olivat tuuliajolla”. Ihmisillä on erilaisia
strategioita selvitä ja löytää uusi suunta elämälleen, tulla ehkä onnellisiksikin.
Päähenkilöksi katsottavan
Vincentin elämänvaiheet ovat jopa satumaisia. Kirjan luvuista kaksi on
nimettykin Saduiksi. Kaiken kaikkiaan St. John Mandel on luonut hiukan
mystiikkaakin sisältävän maailman, jonka palaset loksahtelevat kohdalleen
loppua kohden. Pidin Lasihotellista paljon, vaikka se ei ihan Asema
11:n tasolle noussutkaan.
Muualla blogeissa mm.: Kirjasähkökäyrä, Savannilla.
Emily St. John Mandel: Lasihotelli
Suomentanut Aleksi Milonoff
Tammen Keltainen kirjasto 2023, 321 s.
Englanninkielinen alkuteos The Glass Hotel 2020
***********
Helmet-haaste: kohta 10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna.
Samaa mieltä, että Asema 11 oli erittäin hyvä, jopa parhaita lukukokemuksia. Siksi luin Lasihotellin, joka oli pieni pettymys.
VastaaPoistaAsema 11 on niin hyvä, että samaan on vaikea yltää.
Poista