perjantai 9. helmikuuta 2024

Emily St. John Mandel: Lasihotelli

 

Luin viime vuonna Emily St. John Mandelin dystopiaromaanin Asema 11, joka oli yksi vuoden parhaita lukukokemuksia. Sillä perusteella halusin tietysti lukea myös Lasihotellin.

Melissa luotsasi heidät niemen ympäri, ja yhtäkkiä hotelli kohosi heidän edessään, kumma hohtava palatsi keskellä metsän pimeyttä, ja silloin Walter käsitti ensimmäistä kertaa, mitä Raphael oli tarkoittanut puhuessaan surrealismin ripauksesta. Rakennus olisi ollut kaunis missä tahansa, mutta täällä se oli täysin odottamaton, ja juuri odottamattomuus oli tärkeä osa sen lumovoimaa.

Lasihotellissa on paljon henkilöitä. Heistä useimmilla on yhteys hotelliin, toisilla tiukempi, toisilla löyhempi. Kirja alkaa Vincentistä ja päättyy häneen. Vincent on kaunis nainen, siis nimestään huolimatta nainen. Hänen veljensä Paul on tärkeä henkilö, mutta vielä tärkeämpi on hotellin omistaja Jonathan Alkaitis. Lasihotellin rakenne vaatii lukijalta tarkkaavaisuutta, jotta ihmisten yhteydet toisiinsa pysyvät hallinnassa. Yhden Asema 11:n henkilön löysin.

Lasihotellin keskeinen tapahtuma on miljardiluokan pyramidihuijauksen romahdus. Se vaikuttaa kaikkien kirjan henkilöiden elämään. Joku joutuu rahan valtakunnasta vankilaan, monen elintaso romahtaa ja he ovat lähellä pudota varjomaahan, ”he olivat uponneet Yhdysvaltain pinnan alle, he olivat tuuliajolla”. Ihmisillä on erilaisia strategioita selvitä ja löytää uusi suunta elämälleen, tulla ehkä onnellisiksikin.

Päähenkilöksi katsottavan Vincentin elämänvaiheet ovat jopa satumaisia. Kirjan luvuista kaksi on nimettykin Saduiksi. Kaiken kaikkiaan St. John Mandel on luonut hiukan mystiikkaakin sisältävän maailman, jonka palaset loksahtelevat kohdalleen loppua kohden. Pidin Lasihotellista paljon, vaikka se ei ihan Asema 11:n tasolle noussutkaan.

Muualla blogeissa mm.: Kirjasähkökäyrä, Savannilla.


Emily St. John Mandel: Lasihotelli
Suomentanut Aleksi Milonoff
Tammen Keltainen kirjasto 2023, 321 s.
Englanninkielinen alkuteos The Glass Hotel 2020

***********

Helmet-haaste: kohta 10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna.

2 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, että Asema 11 oli erittäin hyvä, jopa parhaita lukukokemuksia. Siksi luin Lasihotellin, joka oli pieni pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asema 11 on niin hyvä, että samaan on vaikea yltää.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.