Australialainen
Peter Carey on niitä harvoja kirjailijoita, joka on saanut Booker-palkinnon
kaksi kertaa, ensimmäisen romaanista Oscar ja Lucinda ja toisen Kellyn
koplasta.
Kellyn kopla. Tosi tarina kertoo legendaarisesta australialaisesta
lainsuojattomasta Ned Kellystä, sanoo kirjan takakansi. En ollut Ned Kellystä
kuullutkaan, mutta googlettaminen vahvistaa sanotun. Kirjailija on laittanut Ned
Kellyn kertomaan oman tarinansa, omalla tavallaan ja kielellään.
Kelly oli irlantilaisesta
siirtolaisperheestä. Hän oli perheen vanhin poika ja alkoi auttaa äitiään
perheen ylläpidossa jo alle kymmenvuotiaana. Nuorempia sisaruksia syntyi
tiuhaan. Inhotun isän lisäksi vielä inhotumpia isäpuolia oli kaksi. Äidin ja
pojan rakkaus on yksi kirjan kantavia teemoja. Kun äitikin joutuu vankilaan,
hän kirjoittaa sieltä luku- ja kirjoitustaidottomana pojalleen kirjelipun,
jossa ei lue muuta kuin pojan nimi.
”Minä
näin kuinka Ellen Kelly oli uurastanut salaa paperipalan kimpussa ja sydäntäni
vihloi se ettei tämä NED KELLY toimittanut pelkästään nimen & osoitteen
virkaa vaan kantoi myös kaiken sen häpeän ja nöyryytyksen joka painoi hänen
rintaansa. Ne m---ut ei antaisi äidille paperia hän oli varmaan varastanut sen
& kynän kun hänet pantiin kävelemään yksinään edestakaisin Melbournen
vankilan pihalla hän sitoi viestinsä kiveen ja heitti sen kivipihaan siihen
tapaan nuoret tytöt kirjoittaa rakkauskirjeitä miehilleen.”
Nedin kielioppi- ja
välimerkkisäännöistä välittämätön kirjoitus on aivan helppoa lukea, ja tyyli on
yksi kirjan ehdottomia vahvuuksia. Suomentamisen on täytynyt olla vaikeaa,
mutta Seppo Loponen on onnistunut hienosti.
Kellyn kopla (Kelly Gang) on
liioitteleva ilmaus porukalle, jossa ovat Ned Kellyn lisäksi vain yksi hänen
ystävänsä ja pikkuveli kaverinsa kanssa. Kirja näyttää, miten Kellyn elämä
kulki väistämättä kohti rikollisuutta toivottoman köyhyyden keskeltä, varakkaiden
englantilaisten maanomistajien puristuksessa ja poliisien ja viranomaisten
mielivallan kohteena. Kellyn legendaarisuus johtunee juuri hänen taistelustaan epäoikeudenmukaisiksi
koettuja auktoriteetteja vastaan. Hänellä oli irlantilaisyhteisön tuki, häntä
piiloteltiin ja autettiin. Hän palkitsi auttajansa tekemällä töitä heidän tiloillaan
ja jakamalla heille ryöstösaalistaan. Tämä siis kirjan mukaan. Kiitoksissaan
Carey sanoo perehtyneensä 1800-luvulla eläneestä Ned Kellystä olemassa olevaan tutkimustietoon.
Kellyn kopla. Tosi tarina on Booker-palkintonsa ansainnut.
Se on hurja kuvaus nuoren miehen kohtalosta, joka kuljettaa köyhän
irlantilaisperheen pojan shakespearelaisiin mittoihin kasvavan loppunäytöksen
tähdeksi.
Peter Carey: Kellyn kopla. Tosi tarina
Suomentanut Seppo Loponen
Tammen Keltainen kirjasto 2002, 465 s.
Englanninkielinen alkuteos The History of the Kelly Gang 2000
***********
Helmet-haaste: kohta 3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja.
Minulla on elävä muistikuva jostain australialaisesta tv-sarjasta tosi kauan aikaa sitten, jossa Ned Kelly (?) esiintyi ihan ohimennen. Hän oli sellissä, mutta ei ollut lannistunut vaan lauloi, ja hänet kuvattiin positiivisesti. Saatan muistaa Kellyn nimen väärin, koska sarjan katsomisesta on niin kauan aikaa, mutta se kuulostaa tutulta. Kelly taitaa Australiassa olla melkoinen legenda.
VastaaPoistaKommentointi onnistuu taas, onneksi. :-)
Kirjakin käsittelee Kellyä positiivisena hahmona.
PoistaHyvä, että pääset taas kommentoimaan!