Tuire Malmstedt: Lasitarha

 

Lasitarha on ensimmäinen tänä vuonna lukemani dekkari ja samalla ensimmäinen Tuire Malmstedtilta lukemani kirja. Se aloittaa Metso & Vauramo -sarjan.

Rikosylikonstaapeli Elmo Vauramo on muuttanut kotiseudulleen Jyväskylään. Hän saa työparikseen Matilda Metson, joka on hyvin vähäpuheinen ja jonka edellinen työpari oli pyytänyt siirtoa muualle, kun ei kestänyt Matildan puhumattomuutta.

”Matilda pujottautui tuttuun parkkiruutuun kotinsa pihalla, sammutti moottorin ja painoi päänsä rattiin. Hän lateli kaikki tuntemansa kirosanat ja soimasi itseään. Hänellä oli vihdoin työpari, joka oli sopivan rento kestämään hänen hiljaisuuttaan ja joka kärsivällisesti sanoitti asioita hänen puolestaan, mutta hän itse ei pystynyt tulemaan yhtään vastaan. Ei vain pystynyt, vaikka halusi.”

Matildan ja Elmon yhteistyö alkaa pikkuhiljaa toimia, ja Matildastakin tulee hieman puheliaampi. Hänen menneisyydessään on joku trauma, jota ei tässä kirjassa vielä avata. Sen sijaan Elmon lapsuuteen liittyvä ahdistava kokemus käydään läpi.

Ensimmäisenä yhteisenä tehtävänään Elmo ja Matilda tutkivat neljävuotiaan pojan katoamista. Juttu laajenee koko maata kuohuttavaksi isoksi rikostapaukseksi. Uhreina on lapsia, mutta kirjassa ei kuvata väkivaltaa. Poliisien lisäksi päähenkilönä on Lilja, jonka poika katosi lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Tutkimukset etenevät hitaahkosti, mutta loppua kohti jännitys tiivistyy varsinkin Liljan ympärillä.

Lasitarha on lupaavan poliisisarjan alku. Päähenkilöt ovat tarpeeksi omanlaisiaan, väkivaltaa ei liiemmälti ole ja juoni on todella ovelasti kehitelty. Syyllinen ei ollut suuri yllätys, mutta se ei haitannut. Sarjasta on ilmestynyt jo kaksi seuraavaa osaa.

Ihmettelin kanteen valittua tiaista, koska kirjan tärkeä eläin on lepakko. Onhan tiainen tietysti söpömmän näköinen, punaisenakin.

Tuire Malmstedt: Lasitarha
Aula & Co 2021, 361 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja.