Lukemisen kulttuurit, toim. Pirjo Hiidenmaa & al.

 

Lukemisen kulttuurit koostuu tutkimusartikkeleista, joista Pirjo Hiidenmaa, Ilona Lindh, Sara Sintonen ja Roosa Suomalainen ovat toimittaneet yhtenäisen teoksen. Kirjoitukset olivat helposti lähestyttäviä minunkin kaltaiselleni lukijalle, jolla ei ole minkäänlaista taustaa kirjallisuuden tai muiden humanististen tieteiden tutkimuksesta.

”Tässä teoksessa lukemista tarkastellaan muun muassa omaehtoisena harrastuksena, osana koulutyötä ja oppimista sekä yksilöön ja yhteisöön vaikuttavana sosiaalisena toimintana. Huomiota kiinnitetään myös siihen, millä tavoin lukemisesta puhutaan ja millaisia arvostuksia ja merkityksiä lukemiseen liitetään.”

Jokaisessa artikkelissa kerrotaan, mitä on tutkittu ja miten, ja mitä tuloksia on saatu. Kirjan ensimmäisessä osassa keskitytään lukijoihin aktiivisina toimijoina. Hyvin tuttua asiaa oli luvussa Kirjabloggarit ja lukemisen sosiaalisuus. Sen materiaalina oli bloggareille tehdyt haastattelut. Lukupiireistä oli kolme artikkelia eri näkökulmista. Monilukutaito dataistuvassa maailmassa käytti kolmea selkeää esimerkkiä näyttämään, miten dataa kerätään ja analysoidaan ja toisaalta mitä data tuottaa, mitä sillä tehdään. Laajaan aineistoon perustuva tutkimus Lainaajien kaunokirjalliset suosikit pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa tuotti verkostoanalyysillä seuraavanlaisen tuloksen:

”Luettavaa valitessaan lainaajat suosivat tuttujen kirjailijabrändien sarjamaisia teoksia, joilla on myös suhteellisen selkeät lajityypilliset tunnuspiirteet.”

Kun Helmet-tietokannan halutuimmat kirjat -listojen avulla etsittiin suosituimpia kirjoja, listoille nousi myös ns. korkeakirjallisuudeksi luokiteltavia kirjoja kuten Finlandia-voittajia.

Muutamissa artikkeleissa minua hämmästytti otannan pienuus. Joissakin tutkittavia lukijoita oli vain kymmenkunta tai jopa vähemmän. Tuntui, että voidaanko noin pienestä määrästä tehdä yleisesti päteviä päätelmiä.

”Kirjan toisessa osassa (luvut 13–20) tutustutaan kulttuurisiin tapoihin, joilla lukeminen liitetään muihin toimintoihin, joilla sitä arvotetaan tai joilla lukemisesta ja lukijoista puhutaan.”

Monet artikkelit käsittelivät koulua ja lukemista, esimerkiksi eettisen mielikuvituksen näkyvyyttä lukion opetussuunnitelmissa tai koulun lukioikäisille tarjoamia kaunokirjallisuuden lukemisen tapoja eri vuosikymmenillä. Minua kiehtoi tutkimus Kaunokirjallisuuden lukijasta kokijaksi, jossa nostettiin esille näkemys kaunokirjallisuudesta kokemuksellisen tiedon välittäjänä. Esimerkkinä käytettiin Toni Morrisonin klassikkoteosta Minun kansani, minun rakkaani, jonka olen lukenut. Se helpotti tekstin seuraamista.

Olen maininnut tässä kirjoituksessa vain osan kirjan artikkeleista. Kaikissa muissakin on omat ansionsa. Kaiken kaikkiaan koin Lukemisen kulttuurit ajatuksia herättäväksi ja uusia näkökulmia avaavaksi.

Lukemisen kulttuurit, toimittaneet Pirjo Hiidenmaa, Ilona Lindh, Sara Sintonen ja Roosa Suomalainen
Gaudeamus 2023, 412 s.