Luis Martín-Santos: Tiempo de silencio

 

Luis Martín-Santosin Tiempo de silencio on espanjalainen merkkiteos 1960-luvulta. Se suomennettiin nopeasti nimellä On aika vaieta. Lukiessani ihmettelin, kuinka kirja on voitu julkaista Francon aikana, ja takakannen tekstissä sanottiinkin, että lukemani 1980-luvulla julkaistu versio on täydellinen. Alkuperäisteoksesta oli sensuroitu 20 sivua.

Kirjassa merkittävää on sen yhteiskuntakriittisyys ja tyyli. Tyylistä tulee mieleen James Joyce ja Ulysses, vaikka kirja ei ole yhdenpäivänromaani, eikä se ole kokonaan tajunnanvirtaa. Siinä on kertoja, mutta välillä ollaan joidenkin henkilöiden pään sisällä seuraamassa heidän poukkoilevia ajatuksiaan. Kertoja intoutuu myös joihinkin purkauksiin kuten analysoidessaan härkätaistelua institutionaalisena toimintana, johon johdetaan espanjalaisten kaksijakoinen tunne – viha ja pyhittäminen – itseään kohtaan.

Takakannen mukaan kirjassa ollaan vuoden 1949 syksyn Madridissa. Itse en olisi pystynyt noin tarkkaan ajoitukseen. Päähenkilö on nuori tutkija Pedro. Hän on koulutukseltaan lääkäri, mutta omistautuu syöpätutkimukselle, jossa käyttää hiiriä. Siitä kannen kuva. Pedron tutkimusapulainen Amador kuvailee häntä viattomaksi ja todellista elämää tuntemattomaksi. Juomahuuruisen illanvieton jälkeen Pedro lankeaa ansoihin, joita hänelle on asetettu.

Kirjan Espanja on takapajuinen ja ilmapiiriltään pysähtynyt.  Pysähtyneisyyttä kuvaa hyvin Pedron asuinpaikka, vanhan upseerinlesken pitämä täysihoitola asukkaineen. Pedron mukana käydään elinkelvottomalta näyttävässä slummissa, bordellissa, kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden kansoittamassa kahvilassa... (Siellä muuten mainitaan Ulysses.) Kaikkea kuvataan ironisesti, myös kahvilan taiteilijoita. Ironialta ei säästy yläluokkakaan. Pedron ystävän äiti järjestää hienon luentotilaisuuden, jota kutsuu konferenssiksi ja jossa puhujana on ajan muotifilosofi. Filosofia ja hänen hännystelijöitään suorastaan ivataan käyttäen apuna ystävän seinällä olevaa julistetta Goyan maalauksesta Noitasapatti.

Wikipedian mukaan Tiempo de silencio oli käänteentekevä espanjalaisessa kirjallisuudessa nimenomaan tyylillisesti. Tyyli pitää sisällään paljon muutakin kuin edellä mainitsemani Joyce-vaikutteet, esimerkiksi sanaston, jonka runsaus ja monimutkaisuus teki lukemisen välillä työlääksi ei-espanjankieliselle lukijalle. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – lukukokemus oli erittäin vahva.

Luis Martín-Santos: Tiempo de silencio
Seix Barral 1983, 21. painos, 295 s., 1. painos 1961