Sally Salminen: Aikani Tanskassa

 

Sally Salmisen Aikani Tanskassa kattaa vain vuodet 1939–1944, vaikka nimestä voisi päätellä sen kuvaavan pitempää ajanjaksoa. Talvisodan aikaan Salminen oli vielä Suomessa. Hän meni naimisiin tanskalaisen taidemaalarin Johannes Dührkopin kanssa helmikuussa 1940. Syyskuussa samana vuonna aviopari matkusti Tanskaan.

Tanskaan mentäessä Salmista jännitti, päästetäänkö häntä edes maahan. Tanska oli Saksan miehittämä, ja Salmisesta oli tullut eräiden lausuntojensa vuoksi ei-toivottu henkilö. Katrina oli joutunut kiellettyjen kirjojen listalle! Hän pääsi maahan kuitenkin ilman mitään ongelmia. Tanskassakin Salmisesta oli tullut kuuluisuus Katrinan myötä. Häntä haastateltiin lehtiin, hänet kutsuttiin juhliin, häntä pyydettiin puhujaksi ja lukemaan Katrinaa.

”Tanskalaisina elimme kuin siinä rauhallisessa pisteessä, joka voi syntyä keskelle suurintakin vesiputousta, kuten olen nähnyt aivan Niagaran alapuolella. Tuho jatkui maailmalla ja jylisi aivan ympärillämme, mutta meillä oli tyyntä.”

Aikani Tanskassa kertoo tuoreen avioparin elämän rakentamisesta ja Sally Salmisen tutustumisesta uuteen kotimaahansa. Aviomiehen sukulaiset, tanskalaiset asunnot ja omat asumisjärjestelyt kuvataan yksityiskohtaisesti. Kun talo maalta on löytynyt, painopiste siirtyy säähän ja luontoon. Niitä seurataan päiväkirjamerkintöinä. Sally ja Jos (Johannes) harrastavat pitkiä polkupyöräretkiä. Sally kuvailee maisemia ja kasvillisuutta. Vaikka talo on maalla, se on tarpeeksi lähellä Kööpenhaminaa, jotta sinne voidaan mennä junalla teatteriin ja konsertteihin.

Salminen kirjoittaa kaksi Katrinaa seuraavaa kirjaa, mutta niiden kirjoitusprosessia vain sivutaan. Hän on välillä ”alamaissa” eli ilmeisesti masentunut, ja menee siksi parantolaan, josta lähtee melkein heti pois, ja sairaalaan, jossa pysyy jonkin aikaa.

Miehitysaika näkyy kirjassa todella vähän. Jonkun kerran mainitaan vaikeuksia ruoan ja kankaiden tai vaatteiden hankkimisessa. Kirjan loppupuolella aviopari ottaa hoitoonsa juutalaisen poikavauvan, jonka vanhemmat ovat joutuneet pakenemaan, ja aivan lopussa käy ilmi, että he ovat piilotelleet joitakin juutalaisia tai muuten natsien etsimiä henkilöitä. He joutuvat itsekin lähtemään kotoaan, kun saksalaiset ovat saaneet vihiä heidän toimistaan. Kirja päättyy, kun he pienen pojan kanssa istuvat rautatieasemalla tietämättä, mihin menisivät.

”Mihin tältä asemanpenkiltä sitten päätyisimmekään, meidän oli pysyttävä yhdessä.”

Sally Salminen: Aikani Tanskassa
Suomentanut Sirje Niitepõld
Teos 2023, 284 s.
Ruotsinkielinen alkuteos I Danmark 1972

***********

Helmet-haaste: kohta 14. Kirjassa harrastetaan.