Tyttö ja helmikorvakoru on romaani taiteilija Johannes
Vermeeristä ja hänen kuuluisan taulunsa mallina olleesta tytöstä. 1600-luvulla
eläneestä Vermeeristä ei tiedetä kovin paljon, ja romaanin tyttö on täysin
fiktiivinen.
16-vuotias Griet joutuu menemään
piiaksi Vermeerin talouteen, koska hänen kaakeleita valmistanut isänsä on
sokeutunut työtapaturmassa, eikä pysty elättämään perhettään. Griet joutuu
outoon perheyhteisöön, jossa Vermeer eristäytyy ateljeehensa, hermostunut vaimo
Catharina on jatkuvasti raskaana ja kokonaisuutta hallitsee anoppi Maria Thins.
Catharina ei pidä Grietistä, ja aiemmin ainoana palvelijana toiminut Tanneke
suhtautuu Grietiin alkuun epäluuloisesti. Perheen lapsista yksi, 7-vuotias
Cornelia, on vihamielinen ja hankaloittaa Grietin elämää tempuillaan. Ongelmia
aiheuttaa myös Vermeerin mesenaatti, tunnetusti nuoria naisia hyväksikäyttävä
elostelija.
Grietin tehtäviin kuuluu
Vermeerin työhuoneen siivoaminen. Isännän kanssa hän tulee hyvin toimeen, kun tämä
huomaa hänen taiteellisen silmänsä. Griet alkaa auttaa Vermeeriä värien
valmistamisessa. Se on tehtävä muulta perheeltä salaa. Yksi ensimmäisiä
mikroskoopin kehittäjiä Antoni van Leeuwenhoek on kirjassa Vermeerin ystävä ja varoittaa
Grietiä:
”Naiset hänen maalauksissaan –
hän vangitsee heidät omaan maailmaansa. Sinne voi eksyä.”
Taiteilijoiden ja käsityöläisten
hauras taloudellinen asema 1600-luvun sääty-yhteiskunnassa näkyy Vermeerin
riippuvuudessa mesenaatistaan, jolle hän ei voi sanoa ei, vaikka haluaisi, ja Grietin
perheen luisumisena köyhyyteen isän onnettomuuden jälkeen. Vanhemmat näkevät
pelastuksena Grietista kiinnostuneen lihakauppiaan pojan, joka on onneksi hyvä
mies, myös tytön mielestä.
Olen nähnyt vuosia sitten kirjan
pohjalta tehdyn elokuvan, jossa Grietiä näytteli Scarlett Johansson ja
Vermeeriä Colin Firth. Kirjan tunnelma on onnistuttu viemään elokuvaan hyvin.
Tapahtumatkin ovat muistini mukaan melko samanlaisia. Erona oli Cornelia, joka
on elokuvassa selvästi vanhempi ja siksi minusta uskottavampi, ja lisäksi Vermeer
oli elokuvassa selvästi aktiivisempi kuin kirjassa, jossa hän jättää Grietin
selviytymään perheen naisten kanssa ilman tukea.
Sain kirjastosta luettavakseni
romaanin kuvitetun version. Siinä on kuvia Vermeerin maalauksista, joita Griet
kuvailee sokealle isälleen. Ne olivat mukava lisä muutenkin hyvään lukukokemukseen.
Postaukseni kuvassa on kirjan
kannen vieressä Haagin Mauritshuis-museo, jossa olen nähnyt taulun Tyttö ja
helmikorvakoru (eli Turbaanipäinen tyttö).
Sain Donna Mobilelta vinkin tästä Helmet-haasteeseen sopivasta kirjasta (kohta 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru).
Suomentanut Arja Gothoni
Otava 2007, kuvitettu laitos, 335 s., suomennos ilmestynyt ensimmäisen kerran 2001
Englanninkielinen alkuteos Girl with a Pearl Earring 1999
***********
Helmet-haaste: kohta 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru.
Saattaa olla, että on parempi noin päin: nähdä ensin elokuva ja sitten vasta lukea kirja. Omat mielikuvat eivät häiritse. En saanut varsinkaan Scarlett Johanssonia sopimaan tuohon pääosaan, kuten tytön itse olin kuvitellut.
VastaaPoistaMinua hymyilytti, kun kävin lukemassa mielipiteesi elokuvasta. Minulla ei tosiaan ollut mitään ennakko-odotuksia, kun näin elokuvan, joten se kelpasi hyvin.
Poista