Tõnu Õnnepalu: Pariisi

 

Tunnen huonosti virolaista kirjallisuutta. Tõnu Õnnepalun nimi oli ennestään tuttu, mutta en ollut lukenut häneltä mitään. Kun huomasin kirjastossa kirjan, jolla on kutsuva nimi Pariisi, niin pitihän se lainata. Koko nimi on Pariisi (Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin).

Kirjoittaja, jota ei osaa olla yhdistämättä kirjailijaan, kertoo olevansa Pariisissa kissavahtina ystävänsä kesäloman ajan. Samalla hän etsii nuorta itseään, joka asui Pariisissa.

”Menen puiston poikki, sinne opiskelijalinnoitukseen, katsomaan muinaista ikkunaani. Outoa, miten kaikki tuo on yhä vielä niin tuttua, kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin, tuttua, samanlaista, ja samalla myös täysin vierasta. Häntä, joka asui täällä tuona keväänä – häntä ei enää ole. Vai onko? Herääkö hän yhtäkkiä minussa, leväyttää silmänsä suuriksi, tuijottaa ulos minun silmistäni? Ei. Hän on, mutta jotenkin toisessa maailmassa.”

Kertoja kulkee vanhoissa tutuissa paikoissa, tarkkailee Kaupunkia ja sen muutoksia. Pienet yksisaliset elokuvateatterit ovat katoamassa, samoin bukinistit sekä lehtikioskit ja niitä pitävät vanhat miehet. Uutta ovat polkupyörät, niillä ei ennen ajanut kukaan, nyt ajavat kaikki, ”jopa puolihöperöt mummelit”. Ihmisistä hän tarkkailee eniten kodittomia ja on huolissaan, kun vanha kiinalaisnainen ei eräänä päivänä ole vakioyöpymispaikassaan.

Vaikka kertoja ei tavoita nuoruutensa tunteita – kuinka voisikaan? – hän löytää omat paikkansa Pariisissa, Père-Lachaisen hautausmaan, Luxembourgin puiston ja Île Saint-Louisin kärjen puistikon, jossa hän näkee, että sorsapoikueen voi kasvattaa Seinessä.

”Tässä aamuisessa joessa on jotain rauhoittavaa ja ikiaikaisen lohduttavaa, aina uudelleen jokaisena aamuna – on tarpeen, että näin olisi aina uudelleen jokaisena aamuna – sen virtaamisessa kaiken keskellä ja kaiken läpi on jotain ajattoman lohdullista.”

Tõnu Õnnepalun Pariisi on kevyehkö, mutta sympaattinen kirja ihmisestä ja Kaupungista. Kukapa ei lukisi mielellään Pariisista!

Tõnu Õnnepalu: Pariisi (Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin)
Suomentanut Jouko Väisänen
Kirjokansi 2022, 169 s.
Vironkielinen alkuteos Pariis (Kakskümmend viis aastat hiljem) 2022