Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto

 

Talventaitto on Merenkehrä-sarjan toinen osa. En ole lukenut ensimmäistä osaa Kellopelisydän, mutta se ei haittaa. Kirjailija Kurjenmiekan mukaan nämä kaksi kirjaa voi lukea kummassa järjestyksessä tahansa. Ajallisesti Talventaiton tapahtumat ovat paljon ennen Kellopelisydäntä.

Talventaiton fantasiamaailmassa on taikuutta, mutta muuten se muistuttaa vanhaa aikaa, jolloin kasvatettiin ruoka itse ja asuttiin mökeissä, jotka lämmitettiin puilla ja joihin vesi kannettiin kaivosta. Maailmassa ei ole kaikki kohdallaan. Siihen tihkuu haavoista pimeyttä, vuodenkierto ei ole ennallaan. Talventaittaja Kaihon ja kesänkaataja Alatin tehtävänä on kannatella vuodenkiertoa yhden vuoden ajan. Tehtävä ei ole helppo. Heidän edeltäjänsä eivät ole viime aikoina aina selvinneet.

”Meidän on määrä asua yhdessä, koska siten kesä ja talvi, vuodenkierron vastaparit, pääsevät punoutumaan luontevammin toistensa lomaan. Elämän on oltava jaettua, sillä siten taikuus toimii: talven syvimpinä pakkasinakin kesän siemenet uneksivat lumen ja roudan alla, ja hehkukuun helteillä Vuolasvirran syvänteissä lymyää jääntiheä pimeys.”

Talventaitto lumoaa tunnelmallaan ja kielellään. Tunnelman kuvaamiseen en löydä oikeita sanoja, viipyilevä ja hieman surumielinen, jotain sinnepäin. Tämä ei tarkoita, etteikö kirjassa olisi dramaattisia tapahtumia. Kieli on kaunista, siinä on uusia sanoja, kuten fantasiaan kuuluu, ja paljon luontovertauksia. Kukkia on niin runsaasti, että välillä jo etsin netistä, löydänkö niille symbolimerkityksiä.

”Minä tuijotan Kaihoa ja seppelettä hänen käsissään. Syysruusujen joukkoon on pujoteltu luhtavillaa ja kanervankukkia. Seppele ei ole täydellinen, sillä kehä on horjuva ja osa ruusunoksista katkeilleita, mutta solmittu lupaus on silti vilpitön ja täynnä ikivanhaa taikuutta.”

Löysin viittauksia mytologiaan kuten maailmanpuun taikuuden ytimestä. Näin sukupuolen liukumista, ihmisen muuttumista, jopa jälleensyntymistä. Ajatukset hipaisivat ilmastonmuutosta. Ja olihan Kaihon ja Alatin tarina myös rakkauskertomus. En kuitenkaan halua analysoida liikaa. Fantasia on samanlaista kuin sadut: liika analysointi hävittää lumouksen.

Olen lukenut fantasiaa aika vähän, lähinnä joitakin klassikoita. Talventaitto toi mieleeni Ursula K. Le Guinin. On upeaa, että meillä julkaistaan näin hienoa fantasiaa.

Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto
Aula & Co 2024, 312 s.