Toivoisin, että Nobel menisi
Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelle. Muuallakin maailmassa on hienoja
kirjailijoita, me vain pienellä kielialueellamme tunnemme heitä huonosti. Tutkin
hieman vedonlyöntilistoja ja keskustelufoorumeja ja etsin sieltä naisia, joita
mainitaan ehdokkaiksi.
Vedonlyöjien ykkösehdokas on
kiinalainen Can Xue, joka kirjoittaa kokeellista fiktiota, pääasiassa novelleja,
mutta myös romaaneja (tiedot Wikipediasta). Viime aikoina veikkauksissa on
noussut ylöspäin kreikkalainen Ersi Sotiropoulos. Hän on julkaissut
romaaneja ja runoja. Sotiropoulos olisi eurooppalainen, mutta kieli on sentään muuta
kuin englanti. Kumpaakaan näistä kahdesta kirjailijasta ei ole suomennettu. Japanilais-saksalaisen
Yoko Tawadan äidinkieli on japani, mutta hän kirjoittaa myös saksaksi.
Häneltä on suomennettu romaani Muistelmat lumessa sekä Parnassossa ilmestynyt
kertomus Ariadne.
Espanjankielinen nobelisti olisi
tervetullut. Latinalaisesta Amerikasta esillä ovat olleet meksikolainen Cristina
Rivera Garza ja argentiinalainen Claudia Piñeiro. Piñeiro on
romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Hänen tuotannossaan on piirteitä
rikosromaaneista. Rivera Garza kirjoittaa romaaneja ja novelleja. Hän sai tänä
vuonna Pulitzer-palkinnon muistelmakirjastaan El invencible verano de Liliana /
Liliana´s Invincible Summer. Suomennoksia ei ole kummaltakaan.
Afrikkalaisista kirjailijoista
olen joskus aikaisemminkin maininnut ruandalaisen ranskaksi kirjoittavan Scholastique
Mukasongan, jolta olen lukenut romaanin Madonnan vid Nilen (ruotsiksi on,
suomeksi ei). Mauritiuslaiselta Ananda
Deviltä on suomennettu romaani Näistä raunioista. Olen sen lukenut ja tuon
yhden kirjan perusteella jo Nobelia voisi harkita. Devikin kirjoittaa
ranskaksi.
Torstaina nähdään, miten käy.
Laitoin kirjoitukseni kuvitukseksi
valokuvan, jonka olen ottanut Hermann Hesse -museossa Calwissa. Työvälineet
olivat hänen aikanaan erilaisia kuin nykyisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.