Kuukauden nobelisti Han Kang: Valkoinen kirja

 

Palaan hetkeksi Kuukauden nobelisti -sarjaani Han Kangin parissa. Kun toivottavasti pian saan luetuksi myös Jon Fossen romaanin Aamu ja ilta, olen taas lukenut jotakin jokaiselta kirjallisuuden nobelistilta.

Han Kang on kirjoittanut Valkoisen kirjan muistoksi sisarestaan, joka kuoli vain parin tunnin ikäisenä vuosia ennen Han Kangin syntymää.

”Lapsi, joka oli kaunis ja valkoinen kuin täysikuun muotoinen riisikakku.”

Kirjailija on eurooppalaisessa kaupungissa, jota hän kutsuu vain kaupungiksi, mutta jonka tunnistaa vihjeistä Varsovaksi. Kaupungin yksinäisyydessä hänen mieleensä nousee muistoja, ja syntyy yhteys kuolleen sisaren ja kerran tuhotun, mutta tuhosta nousseen kaupungin kohtaloiden välille. Hän kuvittelee, että sisko jäi henkiin ja on nyt kaupungissa hänen sijastaan. Minäkertoja vaihtuu häneksi, ja sisko saa elämän.

Tämä kirja on täynnä valkoista. Väri saa uusia merkityksiä. Kertoja ostaa valkoista maalia, jolla maalaa peittoon vuokra-asuntonsa seinien, katon ja ulko-oven likatahrat. Sumu muuttaa kaupungin valkoiseksi. Huurre ikkunassa, kuura maassa, leijailevat lumihiutaleet, kaikki ovat valkoisia. Valkoiset linnut. Jademagnolia. ”Liittyivätkö valkoiset kukat elämään? Vai kuolemaan?” Valkoinen kapalo. Valkoinen käärinliina.

”Pakkasaamuna suustamme virtaava valkoinen höyry on todiste siitä, että olemme elossa. Siitä, että ruumiimme on lämmin. Kylmä ilma tulvahtaa keuhkojen pimeyteen, lämpenee ruumiinlämmössä ja virtaa ulos valkoisena höyrynä. Valkoiseen häivähtävä, ilmaan leviävä elämisen ihme.”

Valkoinen kirja on surullinen, mutta lohdullisen kaunis.

Han Kang: Valkoinen kirja
Suomentanut Taru Salminen
Gummerus 2021, 111 s.
Koreankielinen alkuteos 흰 2016