Almudena Grandes: Castillos de cartón

 

Almudena Grandes (1960–2021) oli arvostetuimpia espanjalaisia nykykirjailijoita. Romaani Castillos de cartón (Pahvilinnat; ei suomennettu) kertoo kolmen nuoren taideopiskelijan suhteesta 1980-luvulla. Silloin Espanjassa oli suvaitsevaisuuden aikakausi. Yksi opiskelijoista, Jose, sanookin, että se mitä he tekivät, oli mahdollista vain tuolloin, ei aikaisemmin, eikä myöhemminkään.

Jose on minäkertoja. Hänen oikea nimensä oli María José Sánchez García, mutta hänestä nimi oli taidemaalarille liian tavanomainen, ja hän halusi itseään kutsuttavan Joseksi. Jose tutustui opiskelutovereihinsa, kaveruksiin Marcosiin ja Jaimeen ja rakastui. Hän rakastui heihin kumpaankin. Ennen pitkää he kolme muodostivat yhden yksikön. He asuivat yhdessä, nukkuivat yhdessä ja rakastelivat yhdessä. Miehet eivät olleet homoseksuaaleja, se mainitaan monta kertaa. Josesta molemmat olivat hänen poikaystäviään. He olivat yksi poikaystävä.

Tuollainen yhteys ei tietenkään voinut kestää. Jose: ”Era demasiado amor”. (Rakkautta oli liikaa.) Syntyy säröjä. Jose huomaa rakastavansa Jaimea enemmän kuin Marcosia. Lopullinen hajoaminen tapahtuu, kun Marcosista tulee kuuluisa. Häntä pidetään Espanjan maalaustaiteen tulevaisuutena. Jaime on mustasukkainen, koska ei pääse samaan. Kolmikkoa ei enää ole.

Jose kertoo tapahtumat takaumina. Kirja alkaa, kun Jaime tulee kertomaan hänelle, että Marcos on tehnyt itsemurhan. He eivät ole nähneet vuosikausiin. Kenenkään elämä ei ole ollut onnellista, ei edes Marcosin, josta oli tullut menestynyt ja arvostettu taiteilija. Kukaan ei ollut onnistunut myöhemmissä ihmissuhteissaan. Marcosin taulujen naiset näyttivät Joselta.

Castillos de cartón on tavattoman intensiivinen varsinkin kuvatessaan nuorten yhteiselämää. Taustan luo 1980-luvun vapautunut Madrid.

Almudena Grandes: Castillos de cartón
Tusquets 2004, 199 s.

***********

Kirja päättyy Marcosin hautajaisiin, joten se sopii Helmet-haasteen kohtaan 30. Kirjassa on häät tai hautajaiset.