Luin
viime vuonna Vehka Kurjenmiekan Merenkehrä-sarjan toisen osan Talventaitto,
josta pidin kovasti. Kellopelisydän on ensimmäinen osa, mutta nämä kaksi
kirjaa voi lukea kummassa järjestyksessä tahansa. Minun lukujärjestykseni
tuntui hyvin loogiselta, varsinkin Kellopelisydämen lopputapahtumien
vuoksi.
”Kellopelisydämet
ovat ikivanhoja. Kun kellopelimurhaaja kuolee, hänen sydämelleen etsitään uusi
kantaja, jonka rintaan sydän asetetaan seitsemäntoistavuotiaana. Kehä on
jatkunut niin kauan, ettei kukaan meistä tunne sen alkua. Sellaista tietoa en
edes osaa kaivata. Se, joka on aikoinaan keksinyt jotakin näin julmaa, ei
ansaitsekaan tulla muistetuksi.”
Adele on
juuri saanut kellopelisydämen. Hänestä on tullut kellopelimurhaaja, jonka on
pakko seuraavan vuoden aikana tehdä murha, jotta hänen oma elämänsä ei pääty.
Sydän aloittaa uuden
vuoden mittaisen ajan laskemisen jokaisen murhan jälkeen. Kun Adele on tehnyt ensimmäisen
murhansa, hänelle pidetään nimihautajaiset, joissa hän valitsee uuden nimen ja sydän
vie häneltä muistoja. Adele huomaa, kuinka helppoa olisi kadottaa itsensä ja
unohtaa vanha Adele, mutta hän yrittää taistella vastaan.
”Muistoni ovat pirstaleisia,
mutta tiedän, että aiemmin olisin nauttinut näistä hetkistä ja siitä, että
kokoonnumme yhteen. Nyt muiden läheisyys tuntuu häiritsevältä. Se nostaa pintaan sellaisia tunteita, joista en aivan saa kiinni. Hämäriä varjoja; kuiskauksia
siitä ihmisestä, joka olin.”
Kellopelisydämen maailmassa on muutakin kuin
tornissaan asuvat kellopelimurhaajat. Lähellä
olevassa kylässä on
salaperäinen Akatemia,
jossa opetetaan taikuutta läheneviä taitoja kuten häiveenkudontaa. Se toi heti
mieleen Talventaiton taikuuksineen.
Lukiessani jäin kiinni omista
stereotyyppisistä ajatuksistani. Kellopelisydämen hahmot on nimetty
niin, että nimestä ei välttämättä selviä sukupuoli (ja miksi pitäisikään). Yhtä
kellopelimurhaajaa pidin hänen käytöksensä perusteella koko ajan miehenä,
kunnes lopussa selvisi, että hän oli nainen. Eikä sillä sinänsä ollut mitään
merkitystä.
Kellopelisydän on kertoo muun muassa aikuiseksi kasvamisesta. Kaltaiseni vanhempikin lukija nautti sen fantasiamaailmaan uppoamisesta. Nyt jään odottamaan, miten ratkeavat – ja ratkeavatko – lopussa avoimiksi jäävät suuret kysymykset sarjan seuraavassa osassa.
Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän
Aula & Co 2023, 334 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 2. Fantasiakirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.