keskiviikko 8. tammikuuta 2025

Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän

 

Luin viime vuonna Vehka Kurjenmiekan Merenkehrä-sarjan toisen osan Talventaitto, josta pidin kovasti. Kellopelisydän on ensimmäinen osa, mutta nämä kaksi kirjaa voi lukea kummassa järjestyksessä tahansa. Minun lukujärjestykseni tuntui hyvin loogiselta, varsinkin Kellopelisydämen lopputapahtumien vuoksi.

Kellopelisydämet ovat ikivanhoja. Kun kellopelimurhaaja kuolee, hänen sydämelleen etsitään uusi kantaja, jonka rintaan sydän asetetaan seitsemäntoistavuotiaana. Kehä on jatkunut niin kauan, ettei kukaan meistä tunne sen alkua. Sellaista tietoa en edes osaa kaivata. Se, joka on aikoinaan keksinyt jotakin näin julmaa, ei ansaitsekaan tulla muistetuksi.

Adele on juuri saanut kellopelisydämen. Hänestä on tullut kellopelimurhaaja, jonka on pakko seuraavan vuoden aikana tehdä murha, jotta hänen oma elämänsä ei pääty. Sydän aloittaa uuden vuoden mittaisen ajan laskemisen jokaisen murhan jälkeen. Kun Adele on tehnyt ensimmäisen murhansa, hänelle pidetään nimihautajaiset, joissa hän valitsee uuden nimen ja sydän vie häneltä muistoja. Adele huomaa, kuinka helppoa olisi kadottaa itsensä ja unohtaa vanha Adele, mutta hän yrittää taistella vastaan.

Muistoni ovat pirstaleisia, mutta tiedän, että aiemmin olisin nauttinut näistä hetkistä ja siitä, että kokoonnumme yhteen. Nyt muiden läheisyys tuntuu häiritsevältä. Se nostaa pintaan sellaisia tunteita, joista en aivan saa kiinni. Hämäriä varjoja; kuiskauksia siitä ihmisestä, joka olin.

Kellopelisydämen maailmassa on muutakin kuin tornissaan asuvat kellopelimurhaajat. Lähellä olevassa kylässä on salaperäinen Akatemia, jossa opetetaan taikuutta läheneviä taitoja kuten häiveenkudontaa. Se toi heti mieleen Talventaiton taikuuksineen.

Lukiessani jäin kiinni omista stereotyyppisistä ajatuksistani. Kellopelisydämen hahmot on nimetty niin, että nimestä ei välttämättä selviä sukupuoli (ja miksi pitäisikään). Yhtä kellopelimurhaajaa pidin hänen käytöksensä perusteella koko ajan miehenä, kunnes lopussa selvisi, että hän oli nainen. Eikä sillä sinänsä ollut mitään merkitystä.

Kellopelisydän on kertoo muun muassa aikuiseksi kasvamisesta. Kaltaiseni vanhempikin lukija nautti sen fantasiamaailmaan uppoamisesta. Nyt jään odottamaan, miten ratkeavat – ja ratkeavatko – lopussa avoimiksi jäävät suuret kysymykset sarjan seuraavassa osassa.


Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän
Aula & Co 2023, 334 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 2. Fantasiakirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.