Ann Cleeves: Väärä todistus

 

Väärä todistus on Vera Stanhope -sarjan toinen kirja. Se on jostain syystä suomennettu vasta nyt.

Pidän dekkareista, joissa a) ei ole raakaa väkivaltaa b) poliisit tai muut tutkijat eivät ole henkilökohtaisesti yhteydessä rikokseen c) on yhteiskunnallinen näkökulma. Nykyisin varsinkin kohdan b mukainen juoni on yleinen kirjojen lisäksi myös tv-sarjoissa. Poliisit tai heidän lähipiirinsä ovat rikoksen kohteena tai uhattuina. Joskus poliisi on jopa osallinen rikoksiin. Cleevesin Vera Stanhope -dekkarit toteuttavat kohdat a ja b. Yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita niissä ei niinkään ole. Niissä on oleellista psykologinen ihmissuhdekuvaus. Tietysti päähenkilökin on tärkeä, ja Vera Stanhope pienine omituisuuksineen on yksi parhaista poliisidekkareiden sankareista.

Väärä todistus lähtee liikkeelle kymmenen vuotta sitten tehdystä 15-vuotiaan tytön murhasta, jonka tekijäksi tuomittu nuori nainen on juuri tehnyt itsemurhan vankilassa. Samaan aikaan on ilmaantunut uusi todistaja, jonka kertomuksen perusteella nainen ei voinut olla syyllinen. Vera Stanhope lähetetään selvittämään vanhaa rikosta lähellä Hullin kaupunkia sijaitsevaan pieneen kylään.

Kirjan rakenne poikkeaa tavanomaisesta. Sen ensimmäisessä osassa näkökulmahenkilöinä vuorottelevat murhan uhrin löytänyt tyttö, joka on nyt nuori nainen ja pienen vauvan äiti, hänen puolisonsa ja murhasta tuomitun naisen isä. Vera Stanhope piipahtaa vain sivuhenkilönä heidän kertomuksissaan. Kun tapahtuu uusi murha, kirjassa alkaa toinen osa, jossa ihmisiä ja tutkimusten etenemistä katsotaan Veran silmin.

Pieni joenvarsikylä on juuri sopiva tapahtumapaikka Cleevesin tyyppiselle dekkarille. Kaikki ihmiset tuntevat toisensa ainakin pinnallisesti, mutta syvemmältä löytyy salaisuuksia ja yllättäviä yhteyksiä. Väärä todistus on hyvä lisä Vera Stanhopen tutkimuksista kertoviin kirjoihin.

Ann Cleeves: Väärä todistus
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Karisto 2024, 384 s.
Englanninkielinen alkuteos Telling Tales 2005

***********

Väärä todistus on ensimmäinen tänä vuonna lukemani dekkari, ja sille on sopiva paikka Helmet haasteessa: kohta 24. Kirjassa tehdään laittomuuksia.