”Ennen kuin Elena ehti
vastata, toinen laski kätensä hänen olkapäälleen. Lydia seisoi aivan lähellä,
hänen etusormensa liikkui Elenan olkaluun edessä. Oliko tämä nyt se hetki, jota
Elena ei olisi uskaltanut ajatella ja oli kuitenkin ajatellut monta kertaa,
nauranut itselleen ja sitten taas sättinyt. Voiko niin edes tehdä, saiko niin
tehdä?”
Lautapalttoo on Elenan ja Lydian epätodennäköinen rakkaustarina. Se on epätodennäköinen, koska heidän maailmansa ovat niin kaukana toisistaan. Elena on töissä miehensä ja anoppinsa arkkuverstaalla Pohjanmaan rannikon pikkukaupungissa. Hänen tehtävänsä on ommella toppaukset ja muut kankaat arkkuihin. Lydia on helsinkiläinen valokuvaaja, joka tulee maksamaan enonsa arkun. Lydian seurapiiri Helsingissä on boheemi, suvaitsevainen ja enimmäkseen varakas, kuten Elena siellä käydessään huomaa. Hän tekee vaikutuksen omana itsenään.
”Nainen kaivoi taskustaan Gauloises-askin.– Palaako? Neiti Pohjanmaa.
– Kiitos, mutta ei. Korostetun hitaasti Elena otti taskustaan askin Työmies-tupakkaa. – On omastakin takaa.
Raul oli tukehtua punssiinsa ja yski nauraen. Lydia tuijotti silmät suurina.”
Tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun
alkuun. Elenan rohkeus korostuu, kun tiedetään, millaisessa ilmapiirissä
eletään. Muutama viittaus on kieltolakiin ja äärioikeistolaisiin, mutta
arkkuverstaan ympäristössä suurimman järkytyksen aiheuttaa housuihin pukeutunut
polkkatukkainen nainen, Lydia.
Pohjanmaan murre on minulle
itäsuomalaisena outoa, mutta sitä oli mukava lukea dialogeissa. Varsinkin
Elenan anoppi käyttää ilmeikästä kieltä. Hän on muutenkin tarinalle tärkeä
henkilö, tärkeämpi kuin Elenan mies. Kirjan rakenteessa on ratkaisu, jonka vuoksi
lukija tietää enemmän kuin Elena. Siitä kyllä seuraa, että lopun tapahtumien
yllätyksellisyydestä osa häviää.
Lautapalttoosta kirjoitettiin blogeissa paljon,
kun se ilmestyi. Minulla se jäi silloin hyllyyn joidenkin epäilysten vuoksi,
jotka nyt luettuani huomasin turhiksi. Hyvä kirja!
Lautapalttoo on ensimmäinen
kirja, jolla osallistun tämänvuotiseen Naistenviikon lukuhaasteeseen.
Ihastuttavan logon on taas kerran tehnyt blogin Yöpöydän kirjat Niina.
Anna Englund: Lautapalttoo
Siltala 2022, 227 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.