Tuottelias tähtitieteen
yleistajuistaja Heikki Oja julkaisi muutama vuosi sitten kirjan Tähtitieteen
sankareita – Newtonista nykypäivään. Hän esittelee henkilöitä, joiden
löydöt ja oivallukset ”voivat kerralla avata kokonaan uusia näkymiä tai
johtaa jopa aivan uuden tieteenalan syntymiseen”.
Kirjassa edetään kronologisesti,
ja alussa on kaikille tuttuja suuruuksia kuten Isaac Newton ja Edmund Halley. Loppupuolella
päästään nykyaikaan ja esimerkiksi gravitaatioaaltojen havaitsemiseen LIGO-laitteistolla.
Projektin tutkijoista Rainer Weiss, Kip Thorne ja Barry Barish saivat fysiikan
Nobelin palkinnon 2017. Havaintolaitteiden kehittyminen vie tähtitiedettä
eteenpäin koko ajan.
Lyhyissä luvuissa esitellään
kunkin tutkijan (tai tutkijaryhmän) se tärkeä saavutus, jonka vuoksi hän (tai
he) on valittu kirjaan. Elämäkertatietoja on lyhyesti, ja mukana on joskus myös
keventäviä anekdootteja. Vaikka käytän nimitystä tutkija, niin osalla tärkeitä
havaintoja tehneistä ei ole ollut muodollista koulutusta. Astrofysiikan
perustana olevien spektriviivojen löytäjä Joseph Fraunhofer oli lasinvalaja ja
hioja, joka kehitti alan tekniikkaa niin, että näki valmistamillaan prismoilla
auringon ja muiden taivaankappaleiden spektrejä 1800-luvun alussa. Ilmiön
selitys ymmärrettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Sankareiden jäljissä kulkiessaan
kirja antaa hyvän kokonaiskuvan tähtitieteen ja sen osa-alueiden kehityksestä. Alaa
seurannut tapaa paljon tuttuja nimiä, mutta löytää myös uutta tietoa. On
ennestään tiedossa, että tähtitieteessä on väheksytty naisia niin kuin
muillakin luonnontieteen aloilla. Onneksi siinä suhteessa ollaan menossa
parempaan suuntaan. Muistutukseksi kuitenkin tapaus Jocelyn Bell. Hän löysi
nuorena tohtoriopiskelijana sykkivät radiolähteet eli pulsarit vuonna 1967. 1974
hänen ohjaajansa Antony Hewish sai Nobelin ”ratkaisevasta roolistaan
pulsarien löytymisessä”.
”Jocelyn Bell suhtautui asiaan
rauhallisesti ja arveli, että Nobelin palkinnon arvoa voi laskea, jos sellaisia
aletaan myöntää opiskelijoille. Bellin silloiset työtoverit olivat paljon
närkästyneempiä ja väänsivät Nobelin nimen halveksivasti muotoon No-Bell.”
Lohdutukseksi Oja kertoo, että
Bell on myöhemmin saanut runsaasti kunnianosoituksia ja palkintoja.
Heikki Oja: Tähtitieteen sankareita – Newtonista nykypäivään
Ursa 2023, 288 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.